Uhkavaatimus Maalle (1951)

Uhkavaatimus Maalle on jälleen niitä elokuvia, joista kuulee jatkuvasti puhuttavan, mutta jonka katsomiseen tai arvosteluun ei tunnu koskaan löytyvän aikaa. Mistään ihan mitättömästä teoksesta ei olekaan kyse, sillä elokuva oli jo ilmestyessään useista genrensä muista teoksista poiketen suuri arvostelu- ja yleisömenestys, joka näin jälkikäteen löytyy suunnilleen kaikista parhaita ja vaikutusvaltaisimpia tieteiselokuvia valitsevien tahojen listoista. Eihän tästä uskalla huonoa arvostelua kirjoittaakaan!

Elokuvan alussa lentävä lautanen laskeutuu Washingtoniin. Armeijan ja uteliaiden ihmisten piirittämästä aluksesta nousee salaperäinen ihmistä muistuttava hahmo, joka yrittää kaivaa jotain salaperäistä taskustaan ja tulee sotilaiden ampumaksi. Muukalainen viedään sotilassairaalaan hoidettavaksi ja kuulusteltavaksi. Paljastuu, että inhimillisellä muukalaisella, Klaatulla on tuiki tärkeää asiaa koko ihmiskunnalle. Saatuaan kieltävän vastauksen vaatimukseen päästä puhumaan Kansainliittoon Klaatu karkaa sotilastukikohdasta omille teilleen. Kokonainen kansakunta ajautuu paniikkiin ulkoavaruuden muukalaisen kulkiessa vapaana ihmisten keskuudessa.

Uhkavaatimus Maalle saattaa vaikuttaa ensisilmäyksellä tavalliselta, mutta keskivertoa paremmin kirjoitetulta ja sulavammin ohjatulta ufo-elokuvalta, mutta todellisuudessa se on jotain vieläkin enemmän. Olennaisella tavalla elokuva eroaa perinteisestä tieteisufoilusta siinä, ettei elokuvan muukalainen pohjimmiltaan ole paha tai uhkaava hahmo vaan tässä tapauksessa elokuvan varsinainen sankari, vainoharhaiset sekä typerät ihmiset taas roistoja ja uhka itselleen ja muille. Omana aikanaan elokuva herätti närästystä uskonnollisella symboliikallaan: Klaatu ei nimittäin ole vain sankari, vaan yli-inhimillisiä voimia ja taitoja omaava väärinymmärretty ihmiskunnan pelastaja, joka sopivasti käyttääkin nimeä Carpenter. Sensorin vaatimuksesta elokuvaan lisättiin aikoinaan erikseen repliikki, jossa Klaatu kieltää olevansa messias tai jumala.

Eräs olennainen osa-alue, jolla elokuva todella erottuu edukseen on Hitchcock-elokuvista tutun Bernard Herrmannin säveltämä hieno soundtrack ja erityisesti sen tekoaikaan vallankumoukselliset thereminillä soitetut aavemaiset osuudet. Näyttelijät ovat itse kukin oikein hyviä rooleissaan elokuvan ainutta lapsinäyttelijää lukuun ottamatta. Klaatua esittävä vähäeleinen Michael Rennie on luonnollisesti elokuvan varsinainen päätähti ja hän tekeekin mielestäni näyttelijöistä parasta jälkeä.

Uhkavaatimus Maalle on edelleen, yli 60 vuotta ilmestymisensä jälkeen aiheeltaan ajankohtainen scifin klassikko, joka haastaa helposti lähes minkä tahansa uudemman tieteiselokuvan laadussa, vaikkei ehkä aivan ultimaattisimpaan timanttisuuteen täysin ylläkään. Kyseessä on oman lajityyppinsä klassikko ja jokaisen genreä seuraavaan yleissivistykseen kuuluva perusteos, joka jokaisen on syytä katsastaa jo pelkästään ymmärtääkseen kaikkien myöhempien elokuvien (mm. Star Wars) viittaukset tähän teokseen. Klaatu! Barada! Nikto!


Arvio: 5/5

THE DAY THE EARTH STOOD STILL, 1951 USA

Tuotanto: Julian Blaustein

Ohjaus: Robert Wise

Käsikirjoitus: Edmund H. North, Harry Bates

Näyttelijät: Billy Gray, Hugh Marlowe, Michael Rennie, Patricia Neal, Sam Jaffe