sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Night on the Galactic Railroad (1985)


Giovanni on poika köyhästä perheestä. Perheen isä on kadonnut jäljettömiin ja vastuu perheen elättämisestä on jäänyt Giovannille, jolle ei työnteon vuoksi ole jäänyt aikaa sosiaaliseen kanssakäymiseen tai läksyjenlukuun. Luonnollisesti Giovannista on tullut muiden lasten kiusan kohde. Pojan läheisin ja ehkä ainut ystävä on Campanella, jonka tämä on tuntenut oman kertomansa mukaan jo pienestä asti. Kerran eräällä maidonhakureissulla suuren juhlan aikaan Giovanni nousee Campanellan kanssa salaperäisen ympäri Linnunrataa kulkevan junan kyytiin, mistä elokuvan nimikin tulee.
Kenji MiyazawaNight on the Galactic Railroad tai alkuperäiskielellä Ginga Tetsudo no Yoru on japanilaisen lastenkirjallisuuden suuri klassikko, johon todennäköisesti jokainen vähänkään animea tai roolipelejä harrastanut on joskus tullut törmänneeksi vaikka sitten tietämättään (Vink: Final Fantasy 6Galaxy Express etc.). Miyazawa itse oli ammatiltaan opettaja ja uskovainen buddhalainen, joka 1900-luvun alun muodin mukaisesti harrasti junia, esperantoa sekä länsimaista kristillistä kulttuuria, mikä nykyään saattaa tuntua ehkä vähän ironiselta. Sen paremmin Miyazawan alkuperäisteosta kuin tätä elokuvaakaan ei ole koskaan taidettu virallisesti Suomessa julkaista. Tiettävästi Hayao MiyazakiHenkien Kätkemässä pitäisi olla piilotettu viittaus tähän elokuvaan.

Itse tutustuin Night on the Galactic Railroadiin jokunen vuosi takaisin erään elokuvakuvakulttuuriin erikoistuneen ulkomaisen laatujulkaisun artikkelin kautta, jossa tämä elokuva oli animaatioiden joukossa rankattu todella korkealle, parhaiden Miyazakin ja Disneyn teosten joukkoon, mikä meikäläisittäin tuntemattomalta elokuvalta on ihmeellinen saavutus. Totta kai tämä piti katsoa. Maailmani ei enää ollut sen jälkeen entisensä.
Tarinaltaan Night on the Galactic Railroad on länsimaiseen tottumukseen jotain täysin erilaista, vaikka mistään Shakespearista ei tälläkään kertaa voi puhua. Alkuperäistekstille hyvinkin uskollinen elokuva herätti ilmestyessään paljon hämmennystä eriskummallisilla ratkaisuillaan: Ensinnäkin tarinan keskeiset henkilöt ovat kissoja! Toiseksi: Elokuvassa ei nähdä likimain ollenkaan kirjoitettua japania vaan pelkkää esperantoa. Kuten juonireferaatista saattoi pistää silmään, tarinan pääkaksikon nimet muodostavat nimen Tomasso Campanella italialaisen renessanssifilosofin, runoilijan ja astrologin mukaan, minkä lisäksi siellä täällä nähdään ja kuullaan paljon viittauksia kristilliseen ja buddhalaiseen uskoon. Tarinan temaattisena ytimenä ovat kysymykset onnellisuudesta, muiden puolesta uhrautumisesta sekä kuolemasta, Linnunrataa halkova juna nimittäin kuljettaa myös kuolleita tuonpuoleiseen.

Visuaalisesti Night on the Galactic Railroad ei muistuta ainuttakaan näkemääni animaatiota, kaikkein vähiten animea. Hahmot itsessään ovat simppelin pyöreitä ja ilmeikkäitä ilman genreen pakollisena osana kuuluvia kliseitä suurista silmistä, piikkitukista ja pakotetusta törmäilyhuumorista lähtien. Vähintään yhtä persoonallista katsottavaa ovat elokuvan hienot, lapsen piirtämiltä ja maalaamilta näyttävät taustat sekä yksinkertaisesti näyttävä animaatio erityisesti mielikuvitusta, takaumia ja nykyhetkeä yhdistävissä kohtauksissa.
Elokuvan suurin vahvuus on sen sanattoman upea tunnelma. Night on the Galactic Railroadissa on keskivertoa vähemmän dialogia ja käytännössä kaikenlainen toiminta ja ryminä puuttuu täydellisesti. Niiden sijasta nähdään ja kuullaan poikkeuksellisen paljon hiljaisempia ja hitaampia kohtauksia, joiden tunnelma vaihtelee parhaimmillaan hartaasta mystiseen ja pelottavasta traagiseen. Tärkeä tunnelman luoja elokuvassa on ehdottomasti Yellow Magic Orchestrasta tutun Haruomi Hosonon säveltämä upea soundtrack, joka vaihtelee yksinkertaisesta pianomusiikista elektronisempaan tavaraan. Elokuvan hieno tunnusmusiikki sopii teokseen täydellisesti. Kun alkutekstit alkavat ja se kappale alkaa soida, menee iho väkisin kananlihalle. Upea, upea elokuva.
Night on the Galactic Railroad on persoonallisinta ja kliseettömintä animea jota olen koskaan nähnyt, todella todella vaikuttava henkinen elämys jolle on vaikeaa keksiä vertaista. Kokonaisuutena se on helposti yksi parhaista koskaan tarkistamistani anime-elokuvista ja uskon vahvasti että se sellaisena tulee myös pysymään. Syy huikealle laadulle löytynee vähintäänkin mielenkiintoista tekijäkaartia tarkastamalla: Tätä elokuvaa on nimittäin ollut tekemässä valtava joukko tulevia animen suurnimiä ja Studio Ghiblissäkin vaikuttaneita tekijöitä. Iso peukku ylöspäin. Mi amas tiun filmon. Estas majstroverko.


Arvio: 5/5

Ginga Tetsudō no Yoru, 1985 Japani
Tuotanto:-
Ohjaus: Arlen Tarlofsky, Gisaburo Sugii
Käsikirjoitus: Hiroshi Masumura, Kenji Miyazawa , Minoru Betsuyaku
Näyttelijät: Ayumi Ishijo, Chika Sakamoto, Junko Hori, Kaori Nakahara, Mayumi Tanaka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.