Rehellisesti sanottuna ei ole henkilökohtaisesti koskaan kiinnostanut kirjoittaa televisiosarjoista arvosteluja, sillä henkilökohtaisesti ei ole kovinkaan usein aikaa kymmenien jaksojen ja yhteensä puolentusinan tuntia pitkien sarjojen katseluun, saati sitten niiden syvempään analysointiin. Poikkeuksena toimikoon tällä kertaa The Irresponsible Captain Tylor, karvaisiin kätösiini jälleen osunut vanha animesuosikkini vuosien takaa, jonka näin kuumetaudin ansiosta joudin mukavasti katsomaankin.
The Irresponsible Captain Tylor on humoristinen avaruusooppera, joka virnuilee paitsi militaarianimen klassikoille myös länsimaisille alan teoksille Star Trekistä ja Avaruusseikkailusta lähtien. Itselleni se toi mieleen myös positiivisella tavalla Mass Effectin, joka niinikään on ammentanut innostuksena samoista lähteistä. Tylorissa ote on huomattavasti parodisempi. Sarja perustuu Hitoshi Yoshiokan humoristiseen kirjasarjaan The Most Irresponsible Man in the Universe. Henkilökohtaisesti muistan törmänneeni sarjaan ensimmäisen kerran joskus 2009-2010 Anime-lehden sivuilla. Muistan pitäneeni sarjasta jo silloin kovasti, mutta uusintakierroksen jälkeen totesin sarjan kolahtavan itse asiassa nykyisin paljon paremmin kuin silloin. Spoilaan tässä vaiheessa itseäni ja totean sen olevan yksi suosikkisarjoistani, itselleni viiden tähden elämys.
The Irresponsible Captain Tylor sijoittuu Star Trekistä ja muista tieteiselokuvista tuttuun tulevaisuuden huippukehittyneeseen maailmaan. Tarinan päähenkilö, patalaiska pummi Justin Ueki Tylor päättää liittyä Yhdistyneiden Planeettojen Avaruusjoukkoihin helpon rahan ja ilmaisen elämän toivossa. Juippi ylenee ensimmäisenä alokaispäivänään suoraan komentohommiin pelkästään olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mies saa komentoonsa avaruusristeilijä Soyokazen, ruostetta kukkivan avaruuslaivaston häpeäpilkun, jonka kuriton miehistö käyttää aikansa lähinnä tappelemiseen ja niskurointiin, ja jonka puikoissa ei huhujen mukaan sitkeinkään sissi ole kestänyt kolmea päivää enempää. Samaan aikaan avaruudessa vallitsee sota ihmisten ja raalgonien välillä. Ennen pitkää huolettoman ja epäpätevän kapteeni Tylorin omalla tavallaan johtama aluksenrumilus alkaa ottaa toinen toistaan hämmästyttävimpiä voittoja ja monien älyttömien käänteiden jälkeen nousee koko sodan ratkaisijaksi, tavallaan.
Heitänpä ässän pöytään heti näin aluksi toteamalla 90% koko sarjan viehätysvoimasta perustuvan sen ensiluokkaisiin ja erinomaisen hyvin kirjoitettuihin hahmoihin, jotka voisi periaatteessa panna tekemään mitä tahansa ja jälki olisi kiinnostavaa. Ensinnäkin on Tylor itse, joka on kuin Uuno Turhapuron siivompi vastine. Tyypillisesti Tylor ei noudata mitään ohjeita tai omaa ollenkaan itsekuria vaan toimii lähinnä improvisoiden aina kuin ihmeen kaupalla onnistuen. Kapteenin lähimpiä upseereja ovat yliluutnantti Yuriko Star sekä luutnantti Makoto Yamamoto, kaksi koko miehistön tiukimmin ohjesääntöä seuraavaa jäsentä. Yuriko ja Makoto ovat jatkuvasti tukkanuottasilla sekä kapteenin että muun miehistön kanssa, mutta alkavat sarjan aikana luottaa yhä enemmän hämärän kapteeninsa omalaatuisiin metodeihin. Naisia inhoavan aliluutnantti Kojiro Sakain vastuualueena ovat Soyokazen taistelevien pilottien, tässä tapauksessa kaksosten Yumin ja Emin käskytys ja koulutus. Soyokazen johtavana lääkärinä ja kirurgina häärä parrakas juoppo Kitaguchi, jolla on apurinaan androidi Harumi, joka rakastuu sarjan aikana epätoivoisesti kapteeni Tyloriin. Vielä vähäisemmissä rooleissa ovat muut miehistön jäsenet, joista mainittakoon ainakin vanhahtavaa jääkiekkomaskia pitävä Jason sekä mainio puuhapari Cryburn ja Andersen, joista varsinkin viimeisellä on paljon hauskoja kohtauksia ja hyvää dialogia.
Omasta mielestäni koko sarjasta on vaikeaa erottaa yhtä tai kahta parasta jaksoa, sillä taso on sen verran korkea ja tasainen alusta loppuun. Ehkä lopun viimeiset kaksi jaksoa kuitenkin erottuvat omasta mielestäni edukseen: Niissä varsinainen sota ja sarjan päätarina alkaa olla ohi ja miehistö alkaa pikkuhiljaa hajaantua kuka minnekin, parhaat naurut repesivät itselleni tässä kohtaa Andersenin siviilielämästä. Tylor päättää vetäytyä takaisin vanhaan yksinkertaiseen elämäänsa, Yuriko Star ja Makoto Yamamoto saavat vihdoin ylennyksensä ja Yamamotosta tulee uuden taistelualuksen kapteeni. Kaikki ei kuitenkaan ole enää niin kuin ennen. Viimeinen jakso, etenkin sen mahtava lopetus on koko sarjan hienoimpia ja tunteikkaimpia hetkiä. Heikompaa tavaraa taas edustaa jakso, jossa Yuriko ja ralgooniprinsessa Azalyn sukeltavat Tylorin alitajuntaan. Koko jaksossa on hädin tuskin päätä tai häntää ja se omasta mielestäni tuntui lähinnä turhalta täytejaksolta vaikka varsin luova onkin.
Mainitsemisen arvoinen seikka on myös animeveteraani Kenji Kawain taiteilema hieno soundtrack, josta löytyy niin koomisempaa, säväkämpää kuin ambienthenkisempääkin soundia kohtaukseen kuin kohtaukseen. Näiden lisäksi kuullaan paljon myös klassista musiikkia, onhan kyseessä sentään avaruusooppera. Henkilökohtaisesti en ole vielä koskaan törmännyt huonoon Kawain tuotantoon, eikä pettyä tarvitse Tylorinkaan kohdalla. Itse asiassa Tylor taitaa kuulua miehen tuotannosta omien suosikkieni joukkoon heti Patlaborin jälkeen. Japanilaiset ääninäyttelijät ovat hekin tehneet kauttaaltaan erinomaista jälkeä, samoin on tasokkaan ja silmää miellyttävän animaation laita.
Rehellisyyden nimissä en keksi The Irresponsible Captain Tylorista varsinaisesti juurikaan moitittavaa. Sarjan hahmot ovat erinomaisia, dialogi uskottavaa ja tarina... hmm... ehkä tarina olisi voinut olla vähän Star Trekin tapaan älyllisempi? Mene ja tiedä. Itse pidän sarjasta juuri tällaisena sopivan genretietoisena mutta samalla laadukkaana ja hauskana tieteisanimena. Hekilökohtaisesti olen vain iloinen ettei tästä sarjasta koskaan ole tullut niin kauhean isoa juttua kuin monista muista animen klassikoista, jotka on kylmästi ryöstöviljelty vuosien saatossa kuoliaaksi. Soyokazen miehistö on televisiosarjan lisäksi seikkaillut lähinnä lyhennetyllä videoversiolla ja sillä selvä. Viisaat ymmärtävät lopettaa hyvän sään aikana.
Musekinin Kanchou Tylor, 1993 Japani
Tuotanto:
Ohjaus: Akira Takamura, Koichi Mashimo, Koji Sawai, Naoyuki Yoshinaga
Käsikirjoitus: Hitoshi Yoshioka, Koichi Mashimo
Näyttelijät: Hiroko Kasahara, Kouji Tsujitani, Show Hayami, Yuri Amano
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.