Deathstalker II: Duel of the Titans (1987)

Crom! Tässäpä onkin jälleen oikein vekkuli elokuvataiteen helmi. Halvalla tehtyihin väkivaltaa ja paljasta pintaa tursuaviin viihdetöräyksiin erikoistuneen Roger Cormanin tuottama alkuperäinen Deathstalker on yksi iki-ihanan barbaarigenren kuolemattomia klassikoita ja muutenkin höpsöydessään hauskaa viihdettä. Deathstalker 2 on jatko-osa lähinnä nimensä puolesta, sillä sen enempää alkuperäisen Deathstalkerin tarinalla kuin tekijöilläkään ei tämän elokuvan kanssa ole oikeastaan mitään tekemistä. Vaikka elokuvan nimi onkin ”Duel of the titans” ei elokuvassa taistella ainakaan titaanien kanssa missään vaiheessa.

Deathstalker 2 kertoo kaikessa yksinkertaisuudessaan barbaarisoturista nimeltä Deathstalker, joka tässä osassa on lihaksikkaan typeryksen sijasta kuvattu veijarimaisena ryövärinä. Elokuva alkaa kun nimihahmo varastaa Indiana Jones -tyyliin jotain kullatusta rasiasta ja siniseen pyjamaan pukeutuneet miekkamiehet hyökkäävät ryövärin kimppuun. Mitä Deathstalker oikeastaan varasti, mistä ja miksi, ei koskaan sanota eikä sillä oikeasti ole edes mitään väliä, mutta camp-henkisen intron päätteeksi saadaan pakollinen annos paljasta pintaa. Elokuvan varsinainen juoni kuuluu näin: Deathstalker lyöttäytyy yhteen ennustajaprinsessan kanssa ja lähtee tämän kanssa tappamaan valtakunnan kaapanneen velhon ja tämän loitsiman klooni-prinsessan.

Elokuvan tarina itsessään ei ole mitään kaksista Shakespearea, mutta minkä elokuva runollisuudessaan häviää, se viihteellisyydessä voittaa. Ihan jokaisessa elokuvassa ei nääkään aikuisen miehen ja ylipainoisen feministin välistä painiottelua Rocky-tunnarin soidessa taustalla, räjähtäviä kääpiöitä tai ylipäätään näin itseironista huumoria. Tekijöillä on selvästi ollut hauskaa ja se näkyy. Tiettävästi Deathstalker 2 kuvattiiin pienessä argentiinalaisessa kyläpahasessa muutamassa viikossa käytännössä nollabudjetilla ja koko touhuun on osattu suhtautua juuri sopivalla huumoriasenteella, melkein jokaisessa kohtauksessa vaikuttaa siltä kuin näyttelijät olisivat repeilemässä omille jutuilleen, lopputekstien päällä nähtävien epäonnistuneiden kohtausten puolesta pokan pettäminen onkin ollut varsin yleistä. Kukapa voisi esimerkiksi naama vakavana esittää kohtausta, jossa pääkaksikko todellisuudessa ratsastaa pakettiauton perään sidotulla pahvilaatikolla. Elokuvan päättävä lyhyt dialogi kruunaa hilpeän kokonaisuuden.

Kun puhutaan halvasta paljasta pintaa ja väkivaltaa tursuavasta fantasiaelokuvasta, tulee tuskin yllätyksenä että moni Deathstalkerin näyttelijä tunnetaan paremmin aikuisviihteen ihmeellisestä maailmasta, erityisesti kaksoisnaispääosaa hilpeästi ylinäytellen esittävä Monique Gabrielle, joka ei ollenkaan arastele näytellä paljasta vartaloaan kohtaus toisensa jälkeen. Nimiroolia esittävä John Terlesky on mielestäni elokuvan paras näyttelijä ja ylipäänsä Deathstalkereista parhain, vähän brucecampbellmainen huuliveikko veijari, joka ei ota ollenkaan itseään vakavasti. Muita mainitsemisen arvoisia näyttelijöitä ei elokuvassa oikeastaan ole, ehkä jotain perusvaihteella velhona velmuilevaa John Lazarinia lukuun ottamatta. Tiettävästi kuvauspaikkana olleen argentiinalaiskylän aikuisväestö näyttelee elokuvassa zombeja ja toimivat joukkokohtausten ekstroina.

Deathstalkerin näyttelijät ovat pääosin kuraa, lavastus ja puvustus styroksi-rätti -kamaa ja taustalla pauhaava hilpeä jumputusmusiikki on kuin suoraan repäisty jostain aerobic-videosta. Toisin sanoen, Deathstalker 2 on aito viiden tähden viihdepläjäys ja pahuksenmoisen herkullinen yhdistelmä kaikkea sellaista, mikä tekee tällaisesta camp-viihteestä parasta: Sisäänpäin lämpiävällä huumorilla ja luovan lahjattomuuden voimin tehtyä kalkkunaviihdettä vähemmän tosikoille barbaareille ja nautiskelijoille. Jätä aivosi narikkaan ja nauti. Crom!


Arvio: 5/5

DEATHSTALKER II: DUEL OF THE TITANS, 1987 USA, Argentiina
Tuotanto: Roger Corman

Ohjaus: Jim Wynorski

Käsikirjoitus: Jim Wynorski, Neil Ruttenberg, R.J. Robertson

Näyttelijät: John LaZar, John Terlesky, Maria Socas, Monique Gabrielle, Toni Naples