Matka maailman ympäri (1983)

Henkilökohtaisesti yksi viime kevään isoimmista suunnitelmista oli katsoa läpi kaikki tunnetuimmat Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä -klassikon eri filmatisoinnit, lukea kirja ja kirjoittaa joukko vertailevia arvosteluja kaikista, mutta homma ei aivan mennyt putkeen. Neljästä tunnetuimmasta filmatisoinnista ainoastaan yksi oli varsinaisesti saatavilla sekä toinen -eli tästä animaatiosta suomeksi dubattuna- löysin kopion vasta nyt puoli vuotta myöhässä. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että tämä espanjalais-japanilainen versio on kaikista Vernen kirjan filmatisoinneista se legendaarisin ja suosituin, paitsi meillä myös sarjan kotimaassa Espanjassa. Pelkästään Suomessa tämä on uusittu vähintään kerran vuosikymmenessä -90-luvulla kaksikin kertaa- ja se on jokaisella uusintakierroksella vain kasvattanut suosiotaan. Sarjasta julkaistiin joku vuosi sitten DVD-boksikin, mutta se on aikoja sitten jo myyty loppuun. Oman lähikirjastoni kappale on katsottu ja käsitelty niin loppuun, ettei siitäkään ollut tämän arvostelun tekemisessä enää mitään apua.

Tarina kuuluu näin: Eksentrinen liikemies Phileas Fogg lyö Reformiklubin jäsenten kanssa vetoa, että pystyy matkaamaan maailman ympäri 80 päivässä. Samaan aikaan Foggia epäillään pankkiryöstöstä ja hänen peräänsä maailmalle lähetetään salapoliisi Fix sekä tämän apuri Bully. Foggin oikeana kätenä hääräävät Jean Passepartout sekä Tiko, jotka ennen Foggille pestautumistaan työskentelivät sirkuksessa. Foggin matkaa sabotoimaan on palkattu Transfer, naamioita ja valepukuja taitavasti hyväkseen käyttävä rikollinen. Matkan aikana Fogg seurueineen matkustaa Brittiläisen Imperiumin läpi Euroopan maiden kautta Egyptiin, Intiaan, Kiinaan, Japaniin sekä Amerikkaan. Intiassa seurue pelastaa prinsessa Romyn kuolemalta ja tämä päättää lopulta liittyä Foggin seurueeseen. Loppua en spoilaa, katsokaa itse.

Televisiosarja seuraa erittäin uskollisesti alkuperäisteoksen tarinaa muutamaa pientä muutosta lukuun ottamatta: Alkuperäisteoksessa ei tietenkään ollut Tikoa, Transferia tai Bullya, vaan ne ovat lähinnä tekijöiden omia lisäyksiä ylimääräistä dialogia sekä sisältöä varten, sanasta sanaan käännettynä sarja olisi jäänyt huomattavasti lyhyemmäksi. Tapahtumien suhteen lähes jokaiseen jaksoon on tehty pieniä lisäyksiä, erityisesti Amerikka-jaksoon ylimääräinen länkkäriepisodi sekä Ranska-episodi, jota en kirjasta muista. Verrattuna karmeaan vuoden 2004 filmatisoinnin irvikuvaan tämä on erittäin asiallinen, suorastaan älyllinen sarja. Hyvän ja viihdyttävän tarinan kertomiseen ei tarvita väkisin väännettyä pölkkypäähuumoria, ninjoja tai kungfu-tappeluita.

Sarjan animaatio ja yleinen tyyli on juuri sitä miltä se kuulostaa: eurooppalais-japanilaiselta yhdistelmältä, toisin sanoen laadukkaalta länsimaiselle yleisölle suunnatulta, perinteisiä eläinhahmoja hyödyntävältä japanilaiselta kasarianimaatiolta ilman ilmeisimpiä animen kliseitä. Jälki on enimmäkseen erittäin sulavan eloisaa ja mukavaa katseltavaa, saman aikakauden pökkelöt jenkkianimaatiot tämä peittoaa mennen tullen. Jos ette usko niin katsokaapa vaikka vanhaa He-mania, Scooby Doota tai Smurffeja, joissa animaatiojälki oli pahimmillaan hirveää ja samaa materiaalia kierrätettiin yleensä jaksosta toiseen. Joku vääräleuka voisi mainita tämän sarjan värityksen vanhentuneen armottomasti, mutta omasta mielestäni käsin väritetty ja ajan patinoima animaatio on vain nätimpää katseltavaa.

Erityinen sananen on sanottava sarjan ääninäyttelyn tasosta. 80- ja 90-lukujen taitteen yleiseen tasoon suhteutettuna tässä sarjassa jälki on suorastaan ilmiömäisen henkeä salpaavan hyvää. Sarjan parissa työskennelleet näyttelijät edustivat aikanaan alan parasta osaamista tässä maassa. Katsokaa ja ihastelkaa, kaikkien aikojen ääninäyttelijöiden all-star cast: Suunnilleen kaikista parhaista ysäripiirretyistä tuttu Jarmo ”Seppo Taalasmaa” Koski Passepartouttina ja monena muuna hahmona, Transferina omasta mielestäni kaikkien aikojen paras kotimainen dubbaaja Heikki Määttänen (Tohtori Sykerö, Kaikenkarvaisen Charlien Itchy), Eero Saarinen (Turtleseista Donatello ja Michelangelo) Phileas Foggina, Kaija Kiiski (Vili Vilperin äiti, neiti Harakka) prinsessa Romyna, Harri Hyttinen (Hugo-peikko!) Tikona, Jarmo Heikkinen (Avara Luonto -kertojaääni!) Bullyna ja Andrew Speedynä. Huhhuh, toista yhtä kovaa dubbajakattausta ei ole tainnut olla missään toisessa piirretyssä sarjassa koskaan. Alfred J. Kwak pääsee tosi lähelle, muttei sentään ihan tasoihin. Kuten varmaan saattoi huomata, niin kukin näyttelijä esittää useampaa hahmoa, mikä oli ja taitaa olla vieläkin erittäin normaali käytäntö. Eniten ongelmia ovat perinteisesti aiheuttaneet tilanteet, joissa useampi hahmo keskustelee ja yksi näyttelijä joutuu lausumaan kerralla useamman hahmon repliikit sekaisin eikä katsoja pysty erottamaan mikä lausuma on tarkoitettu minkäkin hahmon suuhun. Tämän sarjan kohdalla ei ongelmia ollut missään vaiheessa, sillä näyttelijät mielestäni ovat ymmärtäneet tarvittaessa muuttaa puhetyyliään ja ääntään sopivasti kullekin hahmolle eikä sekaannuksia pääse syntymään.

En rehellisesti sanottuna ja käsi sydämellä kykene keksimään tästä sarjasta oikeastaan mitään moitittavaa. Animaation jälki on erittäin laadukasta, samoin äärimmäisen hyvä äänityöskentely sekä tarina itsessään. Hahmoista pidän erittäin paljon, samoin kuin sarjan harvoista lauluista ja kaikesta muustakin. Jos nyt oikein hakemalla haetaan jotain napisemista, niin ehkä Tiko ja Bully valittavat sarjan aikana pari kertaa liikaa nälkäänsä tai pahoinvointiansa. Enempää ei keksi. Sanoisin, että viisi tähteä on vähintäänkin ansaittu. Sarjalle on tehty myös kaksi vähemmän hyvää jatko-osaa, elokuvaksi leikattu versio sekä suosittu musikaali. Jos ette ole tätä vielä katsoneet, niin katsokaa.

La vuelta al mundo de Willy Fog, 1983 Espanja, Japani

Tuotanto: Claudio Biern Boyd

Ohjaus: Luis Ballester

Käsikirjoitus: Ryuzo Nakanishi Jules Vernen romaanin pohjalta.

Näyttelijät: Eero Saarinen, Harri Hyttinen, Heikki Määttänen, Jarmo Heikkinen, Jarmo Koski, Kaija Kiiski