Kultakuume (1925)

Täytyy nyt näin aluksi todeta, ettei henkilökohtaisesti ole toistaiseksi ollut minkäänlaista ajatustakaan arvostella Charles Chaplinin elokuvia, sillä ne mielestäni saavat jo nyt muihin kiinnostavampiin mykkiin elokuviin verrattuna kohtuuttomasti huomiota. Ajatuksen tähänkin sain edellisestä arvostelustani, jossa sanoin inhoavani Chaplinin elokuvien imelyyttä ja sentimentaalisuutta sekä pitäväni enemmän Buster Keatonin vastaavista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö minullakin kuitenkin ole omat suosikkini myös Chaplinin teosten suhteen. Kultakuume oli aikoinaan Sherlock Jr:n jälkeen toinen näkemäni mykkäelokuva ja mielestäni Chaplinin elokuvista paras. Katsoin tämän alkuperäisenä mykkänä versiona viimeksi joskus toistakymmentä vuotta sitten vanhalta kirjaston kasetilta, jonka tarkemmista julkaisutiedoista ei enää ainakaan itselläni ole minkäänlaista käsitystä.

Kultakuume sijoittuu suuren kultaryntäyksen aikaiseen Klondykeen ja sen päähenkilönä on perinteiseen Chaplin-tyyliin kulkurihahmo. Elokuvan alussa Kulkuri löytää myrskyssä tiensä lainsuojattoman Musta-Larsenin asuttamalle mökille, jonne päätyy myös myös kullankaivaja Jim McKay, joka pakeni myrskyä kultavaltaukseltaan. Kolmikko jää mökkiin ansaan ja alkaa pikkuhiljaa seota nälkäänsä. Myrskyn laannuttua Kulkuri jatkaa matkaansa läheiseen kaivoskylään ja rakastuu kauniiseen tanssijattareen samalla kun Jim palaa etsimään riittoisaa valtaustaan.

Kultakuumeen ensimmäinen täysosuma on omasta mielestäni sen hieno tarina, miljöö sekä hahmot. Minusta elokuvan tarina itsessään on paras kaikista Chaplinin elokuvista, eikä siitä löydä heikkoa kohtaa edes etsimällä. Kultaryntäyksen ajan hyinen Klondyke on täydellinen ympäristö ja aika Chaplinin tragediaa ja komediaa yhdistelevälle ominaistyylille. Samoin tarinan hahmot ovat riittävän persoonallisia ja uskottavia, minkä lisäksi heitä on myös sopivan vähän. Toisinaan elokuvan huumorikengänsyömisineen on yllättävänkin synkkää, kun ajattelee, miten vanhasta elokuvasta oikeastaan on kyse.

Oikeastaan Kultakuume on enemmän haikea draama kuin komedia vaikka siinä koomisiakin kohtauksia löytyy. Yllä mainitun legendaarisen kengänsyömisen lisäksi klassisia gageja löytyy ainakin kohtauksesta, jossa nälkää näkevä Jim erehtyy luulemaan Kulkuria jättimäiseksi kanaksi sekä kohtauksesta, jossa voimakas myrsky heittää mökin asukkaineen rinnettä alas. Haikeampaa puolta elokuvassa edustaa niinikään legendaarinen sämpylätanssi. Kulkuri järjestää tanssijattarelle uudenvuodenjuhlat, mutta kukaan, jonne loppujen lopuksi ei kukaan saavukaan. Tässä liikutaan jo hyvin lähellä imelyyden rajamailla, muttei kuitenkaan mennä liian pitkälle.

Lavastus ja puvustus ovat nekin erinomaista jälkeä, samoin kuvaus. Erityisesti mieleeni jäi elokuvasta aikoinaan klassinen otos, jossa Kulkuri saapuu täpötäyteen saluunaan. Todellinen erikoisuus katsomassani versiossa oli sen soundtrack, joka koostui vain ja ainoastaan vanhoilla kirkkouruilla soitetuista raidoista. Vastaavaan en ole kuuna päivänä törmännyt missään, minkä vuoksi olenkin aina halunnut löytää kopion juuri tästä julkaisusta. Kirkkourkujen sopivuudesta mykkäelokuvan taustamusiikiksi voidaan kyllä keskustella, mutta omasta mielestäni kirkkourkuja seksikkäämpää soundia ei ole olemassakaan, paitsi ehkä saksofoni ja urut päällekkäin soitettuna.

Näyttelijäsuoritukset elokuvassa ovat oman aikansa mittapuulla erinomaista jälkeä, ei mitään ylidramaattista tai liiallisuuksiin vietyä elehtimistä, ainoastaan pahuksen laadukasta mimiikkaa. Parhaimpana näyttelijöistä loistaa luonnollisesti maestro itse. Kokonaisuutena Kultakuume on helposti mielestäni parasta Chaplinia ja likimain parasta amerikkalaista mykkäelokuvaa yleensä. Verrattuna vaikka saksalaiseen tai neuvostoliittolaiseen elokuvatuotantoon tämä on varsin kesy ja riskejä kaihtava perinteinen draama, mutta sellaisenakin viimeisen päälle hiottu timangi. Jos joku elokuva kuuluu suosionsa ja merkittävyytensä puolesta yleissivistykseen, niin Kultakuume ainakin. Minä menen nyt soittamaan urkuja.

Arvio: 5/5

THE GOLD RUSH, 1925 USA

Tuotanto: Charles Chaplin

Ohjaus: Charles Chaplin

Käsikirjoitus: Charles Chaplin

Näyttelijät: Charles Chaplin, Georgia Hale, Henry Bergman, Mack Swain, Malcolm Waite, Tom Murray