Pekka Töpöhäntä (1981)

Pekka Töpöhäntä jos mikä on ilmiönä silkkaa legendaarisuutta olipa sitten kyse alkuperäisestä Göstä Knutssonin kirjasarjasta, näistä klassisista filmatisoinneista tai siitä persoonallisesta oopperasovituksesta. Erään toisen arvostelun jälkitunnelmissa tulin tutkailleeksi vanhoja nostalgiapiirrettyjä ja niiden klassisia ääninäyttelijöitä ja huomasin jotain tavatonta ja yllättävää: vaikka tämäkin sivusto on ollut pystyssä jo vuoden poikineen, ja käyttäjiä sekä arvosteluja on vaikka kuinka niin kukaan, siis KUKAAN ei vieläkään ole arvostellut tätä elokuvaa. Vääryys korjataan nyt!

Pekka Töpöhäntä on kiltti maalaiskissa, jolta rotta puri pentuna hännän poikki, minkä vuoksi Pekkaa tavataan kutsua Töpöhännäksi. Elokuvan alussa Pekka päätyy uppsalalaisen perheen lemmikiksi ja tutustuu kaupungin muihin kissoihin. Tarinoissa Pekan pääkiusaajana toimii Monni , joka kätyriensä Pillin ja Pullan kanssa yrittää jatkuvasti saattaa Pekkaa naurunalaiseksi. Tarinoissa Pekka yleensä kilpailee Maija Maitoparran suosiosta Monnin kanssa ja yleensä voittaa. Elokuvassa Pekka mm. osallistuu kissojen päässälasku- ja urheilukilpailuun.

Henkilökohtaisesti pidän erittäin paljon vähän suttuisemmasta ja vanhahtavasta animaatiosta ja sitä Pekka Töpöhäntä juurikin tarjoaa. Visuaaliselta anniltaan elokuva ei tietenkään kilpaile minkään Don Bluthin kovimpien teosten kanssa, mutta se on erittäin persoonallista ja erottuvaa jälkeä. Itselleni se toi ehkä vähän tahattomasti mieleen Ralph Bakshin Fritz the Catin, josta niin ikään pidän kovasti. Jokainen kissa tuntui ja näytti erittäin eloisalta, persoonalliselta ja yksilölliseltä, joten hahmojen designin ainakin voinee sanoa onnistuneen täysin nappiin. Varsinaisia omia suosikkeja elokuvan hahmoista on aina ollut erittäin vaikeaa valita. Ehkä Pilli ja Pulla? Monni? Monni!

Olen kuullut monen valittavan, ettei Pekka Töpöhäntä ole mikään Disneyn elokuvien veroinen vauhdikas megaspektaakkeli tai pompöösi musikaali. Kysynpä vaan: Mitä väliä? Vaikka Pekka Töpöhännästä puuttuu varsinainen iso juoni ja se tuntuu lähinnä yksittäisten lyhyempien tarinoiden kokoelmalta, en oikeastaan jäänyt kaipamaan ollenkaan eeppisempää örkkitaistelua, melodraamaa tai enkelikuoroa taustalle hoilaamaan. Joskus tällainen leppoisa kevyt tunnelma riittää viihdyttävään elokuvaan, etenkin kun Pekka Töpöhäntä on suunnattu ensisijaisesti lapsille. En ole koskaan käynyt Ruotsissa enkä varsinkaan Uppsalassa johon tarina sijoittuu, mutta olen aina elänyt käsityksessä että tähän elokuvaan on vangittu se tietty paikallinen tunnelma ja kulttuuri, joka ainakin kirjojen aikaan on vielä ollut olemassa. TIettävästi kirjojen tapahtumat, hahmot ja paikatkin perustuvat oikeisiin ihmisiin ja ilmiöihin.

Pekka Töpöhännän ääninäyttelijät ovat nykymittapuullakin tunnettuja nimiä ja heidän työnsä jälki on kahdeksankymmentäluvun alun elokuvaksi suorastaan erinomaista. Pääosan Pekkana tekee alan vanha veteraani Tom Pöysti, jonka varmasti jokainen tunnistaa Nemoa etsimässä -elokuvan pääosasta samoin kuin Jarmo Kosken aka Seppo Taalasmaan, joka lienee tehnyt enemmän klassisia animaatiodubeja kuin kukaan muu tässä maassa, puhumattakaan Rabbe Smedlundista aka Muumipeikosta, jonka voi bongata tässä elokuvassa useammastakin roolista. Koko shown mielestäni varastaa Pekka "Korppi" Autiovuori Monnina. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Pekka on Heikki Määttäsen ja Jarmo Kosken kanssa yksi Suomen kovimmista dubbaajista kautta aikain, erityisesti pahisten tulkitsijana. Tarkkakorvainen katsoja voi löytää voi löytää elokuvasta pienistä rooleista myös Harri "Tiko" Hyttisen, joka iskosti aikoinaan itsensä erään sukupolven alitajuntaan viimeistäänkin Hugo-peikkona joskus 90-luvulla.

Kuten jo sanoin, Pekka Töpöhäntää ei ole oikeastaan suunnattu aikuisille vaan lapsille, eikä siksi jaksa alkaa valittaa sen jännityksen ja vaaran puutteesta. Toisinaan tekee terää jättää ne meluisat adhd-rymistelyt ja pilipalipelit hetkeksi pois ja nauttia tällaisista leppoisista hyvän mielen pekkatöpöhännistä. Omasta mielestäni tämä on hyvä ja nostalginen elokuva, jonka soisin jokaisen lapsen joskus kokevan. Pekka Töpöhäntä ei ole mikään suuren maailman spektaakkeli, mutta se pystyy haastamaan lähes minkä tahansa piirretyn elokuvan silkalla vilpittömällä sympaattisuudellaan. On sekin jotain.

Pekka Töpöhäntä -soundboard löytyy täältä.


Arvio: 4.5/5

PELLE SVANSLÖS, 1981 Ruotsi

Tuotanto: Stig Lasseby

Ohjaus: Jan Gissberg, Stig Lasseby

Käsikirjoitus: Gösta Knutsson, Jan Gissbeg, Leif Krantz

Näyttelijät: Björn Gustafson, Carl Billquist, Ernst-Hugo Järegård, Ewa Fröling, Mats Åhlfeldt