"Meh."
Lapsilta kielletyn täyspitkän animaatioelokuvan julkaisu on aina ainutlaatuinen tapahtuma, sillä tällaisten elokuvien tuotantokustannukset ovat yleensä niin korkeat ja kohdeyleisö sen verran rajoitettu, ettei näitä tuskin julkaistaisikaan ellei niissä bisnesmielessä nähtäisi jotain todella erityistä hyvää. Kaikkien aikuispiirrettyjen ylikeisari ja esikuva Fritz the Cat ilmestyi aikoinaan hurjan kohun saattelemana ja se on edelleen ylivoimaisesti tuottoisin omakustanne- ja K18-animaatio koskaan. South Park oli sekin valtavan kohuttu, mutta myös poikkeuksellisen älykäs televisiosarja, joka nousi nopeasti kaikkien aikojen suosituimmaksi K16-animaatioksi. Molemmat vieläpä olivat erittäin hyviä ja todella uraa uurtavia elokuvia. Tarpeetonta sanoa, että tällaisten elokuvien ystävänä odotukset olivat alunperin myös Sausage Partyn suhteen vähintään melko korkeat tai ainakin keskinkertaiset vaikkei tällaisesta enää nykypäivänä kukaan kohua nostakaan. Elämmehän jo vuotta 2016 ja kaiken pitäisi nyt olla paremmin. Ja onhan elokuvan ohjannutkin sama kaveri kuin Shrek 2:n. Sitten muistin tänä vuonna näkemieni uutuuselokuvien keskimääräisen tason ja masennuin.
Sausage partyn tarina on kuin isolla rahalla ja hommansa osaavalla tiimillä tehty Foodfight kiroilevilla elintarvikkeilla. Tarina alkaa supermarketista, jossa tarinan varsinainen päähenkilö, nakki nimeltä Frank haluaisi tosi pahasti päästä naissämpylä Brendan rakoseen. Tosi hauskaa. Elintarvikkeet pitävät ihmisiä jumalina, jotka valitsevat osan mukaansa paratiisiin ja muita odottaa kadotus Ihmeperheen herra Ihmeen pomolta ilmetysti näyttävän kaupan myyjän roskiksessa. Lopulta elintarvikkeille kuitenkin selviää, että ne tulevatkin syödyiksi, mikä ei suinkaan käy päinsä. Sitten tapellaan, heitellään homo- ja pippelivitsejä ja kiroillaan.
"It's bad, it's so fucking bad. Of course I'm talking about this film."
Ensin haluaisin mainita elokuvan dialogista sen verran, että siitä noin joka toinen sana on pelkkää herjaa sekä ärräpäätä ja se jos mikä alkaa tympiä jo ensimmäisen kahden minuutin aikana. Siinä missä Fritz oli varsin säästeliäs kiroilun suhteen ja se keskittyi enemmän nokkelaan sanailuun ja muuhun ilveilyyn sekä South Park nauramaan kiroilun aikaan saamalle vanhempien tekopyhälle kiukuttelulle, Sausage partylla ei ole minkäänlaista järkevää pointtia eikä se palvele mitään muuta tarkoitusta kuin kiroilua kiroilun vuoksi. Se saattaa olla lapsilta kiellettyä, mutta se ei ole kovin aikuista saati sitten hauskaa.
Tarina itsessään ei ole mikään hirveän omaperäinen tai kiinnostava, vaan tuo lähinnä mieleen jonkun Toy Storyn tai jo aiemmin mainitun Foodfightin ilman ensimmäisen nokkelaa huumoria ja onneksi ilman jälkimmäisen huonoa. Mitään kovin tasokasta läppää ei tästä tosin sittenkään löydy, vaan kaikki Sausage partyn huumori pyörii pelkkien tyhmien sanaleikkien, homo- ja kyrpäjuttujen sekä muutaman ilmiselvän elokuvaviittauksen ympärillä, mutta tietynlainen älyllisempi monimielisyys loistaa täysin poissaolollaan ja parhaimmillaankin meno on jotain Kummeli-tasoista lässynläätä. En tiedä onko kukaan muu huomannut esimerkiksi Hitchcockin elokuvissa tai Looney Tunes -pätkissä, että miehen ja naisen sisältävissä kohtauksissa yleensä viitataan tavalla tai toisella tylppiin esineisiin, kramppiin, jäykistymiseen ja nestemäisyyteen tai miten Vaarallinen romanssi päättyy kun elokuvan nais- ja miespääosan esittäjät ovat juuri suutelemassa ja juna sukeltaa tunneliin. Mitään edes etäisesti tämän suuntaista nokkelaa monimielistä hienoutta ei tässä elokuvassa nähdä, vaan huumori on pelkkää pissakakka-sikailua, ja sekös korpeaa.
"I've got some splitting headache" *budum-tsihhh*
Hauskinta elokuvassa on joidenkin hassujen kommentit, miten hyvin kirjoitettu *trsk* se muka on, miten nokkelasti (hahaha) se kritisoi uskontoja tai miten äärimmäisen älykkäästi (lololol) se kuvaa yhteiskunnan pyrkimystä rajoittaa ihmisten seksuaalisuutta ja muuta vastaavaa. Totisesti, ollaan todella syvällisten totuuksien äärellä viimeistään kun Woody Allenin tapaan puhuva rinkeli ruuvaa neitsytoliiviöljystä unelmoivaa arabilettua peräluukkuun tai kun jurpo yrittää ampua magnumilla housujensa etumuksesta hassusti törröttävää nakkia. Höhöhö. Pippeli, pissa, kakka, pimppi. Öhöhöhö.
Äh, tulipas taas kyynistä tekstiä. On tässä elokuvassa sentään ihan hyvätkin puolensa, vaikka käsikirjoitus kamalaa jälkeä onkin. Animaatio on vähän halvemmaksi elokuvaksi oikein nättiä ja värikästä tekoa, sääli vain että hahmojen design -nimenomaan ihmisten- ei ole mielestäni kovinkaan onnistunut. Tekijöiden ansioksi täytyy sanoa, että elokuva kuitenkin keskittyy enemmän perinteiseen tikku-ukko-tyyliin suunniteltuihin elintarvikkeisiin, joiden touhuamista on mielekästä ainakin katsella. Ääninäyttelijöistä en heistäkään keksi mitään valittamisen aihetta. Keskivaiheen Meat Loaf -läppä oli harvoja todella hauskoja ja yllättäviä kohtia joista oikeastaan pidin enemmänkin. Harmittavasti tähän elokuvaan valikoitui mielestäni sen yhden biisin kehnompi puolikas, jota moni vähemmän Meat Loafin tyyliin tottunut ei todennäköisesti voi sietää. Meat Loafin lisäksi lisäksi elokuvassa kuullaan myös Alan Menkenin musiikkia. Kyseessä on siis sama kaveri, joka teki musiikit Pieneen merenneitoon, Kaunottareen ja Hirviöön ja Aladdiniin. Miten tämmöinen mies on Sausage partyn kaltaiseen elokuvaan saatu kosiskeltua, en osaa sanoa, mutta miehen laulut ovat pääosin hauskaa kuultavaa myös tässäkin elokuvassa.
"Oh my god! It's that time of the month again!"
Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Sausage party on loppupeleissä äärimmäisen vammainen katselukokemus. En tiedä kenelle tätä voisi oikeastaan edes lähteä suosittelemaan. Jos todella tyhmät elokuvat, äärimmäisen lapsellinen ja typerä sikailuhuumori viihdyttää, tämä tuskin tulee tuottamaan pettymystä. Muut varokoot.
2/5
SAUSAGE
PARTY, 2016 USA
Tuotanto: Conrad
Vernon, Greg Tiernan, Evan Goldberg, Megan Ellison
Ohjaus: Conrad
Vernon, Greg Tiernan
Käsikirjoitus: Ariel
Shaffir, Evan Goldberg, Kyle Hunter, Seth Rogen
Näyttelijät: Bill
Hader, Craig Robinson, Danny McBride, David
Krumholtz, Edward Norton, James Franco, Jonah
Hill, Kristen Wiig, Michael Cera, Nick Kroll, Paul
Rudd, Salma Hayek, Seth Rogen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.