Valoisa tie (1940)

Toivottavasti sait tarpeeksesi Grigori Aleksandrovin Hollywood-musikaaleista, sillä länsimaiset vaikutteet kävivät ajan mittaan miehen elokuvissa yhä ohkaisemmiksi ja hautautuivat lopulta täysin stalinistisen henkilökultin sekä sosialistisen realismin painon alle. Valoisa tie lukeutuukin sarjassaan eksentrisyydessään kiehtoviin kuin varsinaisesti laadullisesti mairitteleviin merkkiteoksiin. Lars von Trier leikitteli Dancer in the Darkissa yhdistelemällä banaaleja ja tylsiä aiheita tarttuvaan musikaaliin koreografioineen päivineen. Musikaalien erikoismies Aleksandrov toimii teoksessaan Trierin viittoittamalla tiellä, joskin taiteellinen ratkaisu on tällä kertaa pikemminkin ideologista perua ja propagandaa kuin tarkoituksellista mustaa huumoria.

Uskokaa tai älkää: Valoisa tie on satuelokuva – tavallaan. Elokuva kertoo tekstiilitehtaassa työskentelevästä köyhästä työläisnaisesta, joka neuvokkuutensa ja ahkeruutensa ansiosta alkaa kohota puolueen ja työyhteisön hierarkiassa. Kyseessä on toisin sanoen osana suurempaa valtakunnanlaajuista kampanjaa tuotettu stahanovilainen tuhkimotarina ja tarkoitettu innostamaan kansaa tehokkaampaan työntekoon. Minkä tahansa muun sadun tavoin myös Valoisan tien maailmassa kiltit lapset aina palkitaan menestyksellä, ja tarinassa on selkeä moraalikin. Osana tarinankuljetusta henkilöhahmot myös esittävät asiansa toisinaan laulaen. Aleksandrovin satuelokuvaa katsoessani en voinutkaan välttyä vertauksilta tiettyihin Disney-leffoihin – Grigori Aleksandrovillahan tunnetusti olikin yhteyksiä Hollywoodiin.

Satuelokuvien suurena ystävänä pidin omalla tavallani myös Valoisasta tiestä. Propagandan ja lapsekkaan toteutuksen yhdistelmä saattoi olla tahattoman koominenkin, mutta huvituksen vastineeksi Aleksandrovin käyttämät motiivit ja visuaalisen kerronnan taso ovat mielekästä katseltavaa. Erityisinä teemoina Valoisassa tiessä ovat unet ja peilit: elokuvan päähenkilö nähdäänkin mm. uneksimassa tutunoloisesta satulinnasta (Kreml?). Nykyinen versio ei kertoman mukaan olekaan alkuperäistä vastaava, vaan tästäkin teoksesta on vuosien varrella poistettu roppakaupalla viittauksia stalinistiseen politiikkaan. Tavallaan yksinkertaisen maalaisnaisen matka puolueen ja tehtaan luottohenkilöksi onkin kuin tarina Stalinin Neuvostoliiton noususta maatalousvaltaisesta taloudesta teolliseksi suurvallaksi.

Korni elokuva Valoisa tie on siinä missä moni muukin aikalaisensa, täyttä kitschiä. Kunpa nykyisin vain olisi mahdollista tarkastaa näitä vanhoja propagandaklassikoita alkuperäisessä asussaan, tällaisissa teoksissa kun tietty ajan henki on melkeinpä kiehtovinta antia. Valoisa tie sisältää niin paljon sosialistisen realismin peruskliseitä ja kuvastoa, että käynee tämä kai tällaisenaankin oppimateriaalina aiheesta kiinnostuneille. Stahanovilaisuuden menestyksestä mainittakoon, että kyseinen kampanjointi ei useimmiten johtanutkaan toivottuun lopputulokseen, vaan työläiset suhtautuivat propagandaan pikemminkin kyynisesti ja halveksien. Valoisa tiekään tuskin siis ainakaan paransi kansan työtehoa kuin enintään hetkellisesti.


Arvio: 2.5/5

SVETLYY PUT, 1940 Neuvostoliitto
Ohjaus: Grigori Aleksandrov
Käsikirjoitus: Viktor Ardov
Näyttelijät: Ljubov Orlova, Jevgeni Samoilov, Jelena Tjapkina