Cabiria (1914)

Rooma ja Karthago olivat aikojen alussa vain kaksi toisistaan riippumatonta kaupunkivaltiota. Hegemonisten rajojen siirtyessä yhä kauemmas valtakuntain keskuksista myös nämä kaksi luonnonvoimaa päätyivät törmäyskurssille keskenään. Foinikialaisten kauppiaiden ja uudisasukkaiden perustama Karthago edusti tässä alkuvoimien mittelössä itämaista kulttuuria yhdistyneenä berberien kuumaveriseen luonteeseen, Rooma taas hellenistis-latinalaista järjestelytaitoa ja kurinalaisuutta. Antiikin rintamalinjat eivät olisi voineet olla lähempänä vuoden 1912 sodan vastaavia. Tuolloin Libya päätyi Italian kuningaskunnan hallintaan, ja kansan keskuudessa tuli muotiin romanttinen ajatus Italiasta uutena Roomana. Italialaisen idealismin huikeimpana luomuksena syntyi maailmaan Giovanni Pastronen Cabiria.

Cabirian tapahtumat lähtevät liikkeelle muinaisesta Sisiliasta. Tulivuori Etna purkautuu tuhoten tieltään kaiken ihmiskätten rakentaman ja ajaen saaren asukkaat matkoihinsa. Rikkaan perheen palvelijat matkaavat turvaan isännän hehkeä Cabiria-tytär mukanaan jäädessään foinikialaisten merirosvojen vangeiksi. Foinikialaiset vievät tyttölapsen mennessään uhratakseen tämän polttouhrina jumalalleen Moolokille. Samaan aikaan Karthagossa vaikuttaa myös roomalainen Fulvius Maximus uskollisen orjansa voimamies Macisten kanssa. Kaksikon tiet osuvat yhteen Cabirian ja tämän palvelijattaren kanssa, ja yhdessä nämä punovatkin juonen nuoren neidon vapauttamiseksi. Tämä osuus elokuvan tarinasta kuvaakin klassista neidon pelastusta pahan kynsistä.

Pastronen eepoksen historiallisen kontekstin ja tarkoituksen tuntien lopun elokuvan juonta tuskin erikseen tarvitseekaan tässä ladella. Cabiria on elämääkin suurempi melodraama sivilisaatioiden kohtaamisesta, toveruudesta sekä pahan valtakunnan tuhosta – italialaisten ikioman sotaretken ylistyslaulusta. Verrattuna vaikkapa Quo Vadisiin sekä Julius Caesariin Cabiria on häkellyttävän moderni ja edistyksellinen teos: tuotantoarvot Pastronella ovat jättimäisine temppeleineen, tuhoutuvine kartanoineen ja silmänkantamattomiin jatkuvine ihmispaljouksineen jo hitusen vaille Hollywood-luokkaa mittakaavassaan. Tapahtumien siirtyminen paikasta toiseen toi vahvasti mieleeni D.W. Griffithin ja Suvaitsemattomuudenkin.

Ratkaisevan tärkeänä keksintönä Cabirian tekijät asettivat kameransa telineen sijaan liikutettaville kiskoille vapauttaen siten elokuvansa aiempia eepoksia vaivanneesta tönköstä teatterimaisuudesta. Liikkuvan kameran hyödyntäminen on toki Pastronen ohjaustyössä vasta lapsenkengissään, mutta efektin hyödyntäminen vaatimattomimmillaankin ilahduttaa ja saa draaman elämään. Niin uraauurtavia ja vaikuttavia Cabirian kamera-ajot ilmestyessään olivat, että kyseistä zoomaustekniikkaa kutsuttiin vielä pitkään ”Cabiria-otoksi”. Pastronen teosta kuvaamassa olikin muuan herrasmies nimeltä Eugenio Bava, giallo-ohjaaja Mario Bavan isä ja Lamberto Bavan isoisä. Bavat taisivat olla kansainvälisestikin ensimmäisiä elokuvasukuja.

Voimamies Maciste oikealla.

Giovanni Pastronen kruununjalokivi kuuluu sarjaamme elokuvia, jotka epämääräisistä motiiveistaankin huolimatta ovat onnistuneina taideteoksina kelpo viihdettä ja kenen tahansa nautittavissa. Italian kuningaskunnan imperialistiset unelmat eivät ole olleet ajankohtaisia sitten toisen maailmansodan päättymisen sen enempää kuin kansallismielinen roomalaisidealismikaan. Vauhdikkana ja näyttävänä historiallisena spektaakkelina Cabiria sen sijaan on ajaton kuin ajan hammas itse. Fasistien noustua valtaan nämä tunnetusti pyrkivät suurena työnään elvyttämään kotimaansa elokuvateollisuuden. Mussolinin ajan elokuvataiteen kiehtovin saavutus, Scipio Africanus, on kuitenkin pompöösissä teatraalisuudessaan vain kalpea kopio Pastronen klassikosta.

Yhtenä Cabirian veikeänä sivutuotteena oli Macisten hahmon popularisointi ja erkaantuminen omaksi kultti-ilmiökseen. Syystä tai toisesta maksava yleisö mieltyi satamatyöläisenä elantonsa tienanneen raamikkaan Bartolomeo Paganon tulkitsemaan hyväntahtoiseen muskelisankariin, ja italialaiset tuottajat keksivätkin hyödyntää tämän hahmoa kokonaisessa spin-offien sarjassaan. Paganosta tuli näin kaikkien myöhempien bodattujen elokuvasankareiden esikuva ja innoittaja.


Arvio: 4.5/5


CABIRIA, 1914 Italia
Ohjaus: Giovanni Pastrone
Käsikirjoitus: Giovanni Pastrone, Emilio Salgari
Näyttelijät: Lidia Quaranta, Umberto Mozzato, Bartolomeo Pagano