Vietnamin sota
viidakkotaisteluineen jätti pysyvän jälkensä amerikkalaiseen
populaarikulttuuriin. Viimeistään toisen Rambon menestyksen
saattelemana tuosta märkivästä haavaumasta kasvoi aiheella
häpeilemättä rahastava kansainvälinen viihdeilmiönsä.
Eksploitaatio- ja halpisleffojen maestro Bruno Mattein
Iskujoukko palaa noihin karmaiseviin kohtalonvuosiin
lähettämällä käkkäräpäisen Reb Brownin iskujoukkoineen
räjäyttämään Vietkongin hökkelikylän alkutekijöihinsä. Ja
kyllä ne pahuksen savimajat komeasti tuhoutuvatkin: säästäväisena
miehenä Mattei piti huolen, että vaatimattominkin pyrotekninen
taidonnäyte saatiin useammalla kameralla purkkiin ja editoitua
mukaan lopulliseen tuotokseen. Tulihelvettiä seuraavan kaaoksen
lomassa sankarimme erkaantuu omistaan eksyen Vietnamin viidakoihin.
Veden varasta Reb Brownin pelastaa joukko paikallisia siviilejä. Sujuvalla englanninkielellä keskustelevat vietnamilaiset kertovat kylänsä olevan Vietkongin tuhoaman kristillisen lähetysaseman raunioilla. Reb lupautuu viemään kyläläiset turvaan tuntemattomaan paikkaan, ensin sankarimme on kuitenkin saatava yhteys omiinsa. Kirkasotsaisen amerikkalaisen ollessa omiensa luona neuvostoliittolaiset kätyreineen löytävät ja surmaavat evokuoitavaksi määrätyn siviililössin. Tuhottuun kylään askeltavalla Rebillä onkin vastassaan hävityksen kauhistus. Huvittavimmassa yksittäisessä kohtauksessa kikkarapäinen toimintasankari yrittää jopa näytellä: Disneylandista, pääsiäispupusta ja jäätelöstä saarnaavaa itkevää aikamiestä on thaimaalaisten ekstrojenkin vaikeaa kuunnella naama pokkana.
Reb Brown saa kuulla neuvostoliittolaisen Jakodan olevan vastuussa nimettömäksi jääneen kylän verilöylystä. Periaatteen miehenä Reb tietysti marssiikin aseineen viidakkoon julistaen kostoa rautahampaiselle Rasputinille. Iskujoukko voisikin toimia erinomaisena kostojännärinä, jos Mattei vain olisi malttanut mennä suoraan asiaan jo alkuvaiheessa. Iskujoukon perusongelmana onkin ohjaajan päättämättömyys Rambo-kloonin, geneerisen kostojuonen, Ilmestyskirja Nytin psykedeelisen jokiseikkailun ja vakavahdon Vietnam-draaman välillä. Onneksi toimintakohtauksissa kuitenkin riittää ruutia, ja Reb Brownin kiljumista on aina hauskaa katsoa ja kuunnella. Ryyyaarrgghhh!!!
Bruno Mattein Iskujoukko on tehty käytetyn auton hinnalla ja ajatustakin nopeammin. Olisi mielestäni väärin vaatiakaan tällaiselta aikansa trendeillä rahastavalta halpikselta Hollywood-tason laatutietoisuutta. Kyllä, Iskujoukko on huono elokuva, mutta mitä sitten? Iskujoukossa riittää kuitenkin rutkasti viihdearvoa ehtaa roskaa arvostaville. Italotekijöiden kömpelö käsikirjoitus Rebin kaltaisen luonnenäyttelijän suusta lausuttuna onkin yhdistelmänä kuin pisuaari taidemuseossa. Taiteellisen inspiraation tasolla vieläkin paremmaksi pistää Iskujoukon alkuperäinen italojuliste, jossa koko maailman palkkasoturit helikoptereineen yrittävät saada kuusipiippuisella rynkyllä ja kyseiseen aseeseen sopimattomin jättimäisin patruunoin varustautunutta, kasvoiltaan miehisestä kiljunnasta vääristynyttä Reb Brownia käpälälautaan. Sitä se testosteroni teettää.
Arvio: 4/5
STRIKE COMMANDO, 1987 Italia, Filippiinit
Ohjaus: Bruno Mattei
Käsikirjoitus: Bruno Mattei, Claudio Fragasso, Rossella Drudi
Näyttelijät: Reb Brown, Christopher Connelly, Alex Vitale
Veden varasta Reb Brownin pelastaa joukko paikallisia siviilejä. Sujuvalla englanninkielellä keskustelevat vietnamilaiset kertovat kylänsä olevan Vietkongin tuhoaman kristillisen lähetysaseman raunioilla. Reb lupautuu viemään kyläläiset turvaan tuntemattomaan paikkaan, ensin sankarimme on kuitenkin saatava yhteys omiinsa. Kirkasotsaisen amerikkalaisen ollessa omiensa luona neuvostoliittolaiset kätyreineen löytävät ja surmaavat evokuoitavaksi määrätyn siviililössin. Tuhottuun kylään askeltavalla Rebillä onkin vastassaan hävityksen kauhistus. Huvittavimmassa yksittäisessä kohtauksessa kikkarapäinen toimintasankari yrittää jopa näytellä: Disneylandista, pääsiäispupusta ja jäätelöstä saarnaavaa itkevää aikamiestä on thaimaalaisten ekstrojenkin vaikeaa kuunnella naama pokkana.
Reb Brown saa kuulla neuvostoliittolaisen Jakodan olevan vastuussa nimettömäksi jääneen kylän verilöylystä. Periaatteen miehenä Reb tietysti marssiikin aseineen viidakkoon julistaen kostoa rautahampaiselle Rasputinille. Iskujoukko voisikin toimia erinomaisena kostojännärinä, jos Mattei vain olisi malttanut mennä suoraan asiaan jo alkuvaiheessa. Iskujoukon perusongelmana onkin ohjaajan päättämättömyys Rambo-kloonin, geneerisen kostojuonen, Ilmestyskirja Nytin psykedeelisen jokiseikkailun ja vakavahdon Vietnam-draaman välillä. Onneksi toimintakohtauksissa kuitenkin riittää ruutia, ja Reb Brownin kiljumista on aina hauskaa katsoa ja kuunnella. Ryyyaarrgghhh!!!
Bruno Mattein Iskujoukko on tehty käytetyn auton hinnalla ja ajatustakin nopeammin. Olisi mielestäni väärin vaatiakaan tällaiselta aikansa trendeillä rahastavalta halpikselta Hollywood-tason laatutietoisuutta. Kyllä, Iskujoukko on huono elokuva, mutta mitä sitten? Iskujoukossa riittää kuitenkin rutkasti viihdearvoa ehtaa roskaa arvostaville. Italotekijöiden kömpelö käsikirjoitus Rebin kaltaisen luonnenäyttelijän suusta lausuttuna onkin yhdistelmänä kuin pisuaari taidemuseossa. Taiteellisen inspiraation tasolla vieläkin paremmaksi pistää Iskujoukon alkuperäinen italojuliste, jossa koko maailman palkkasoturit helikoptereineen yrittävät saada kuusipiippuisella rynkyllä ja kyseiseen aseeseen sopimattomin jättimäisin patruunoin varustautunutta, kasvoiltaan miehisestä kiljunnasta vääristynyttä Reb Brownia käpälälautaan. Sitä se testosteroni teettää.
Arvio: 4/5
STRIKE COMMANDO, 1987 Italia, Filippiinit
Ohjaus: Bruno Mattei
Käsikirjoitus: Bruno Mattei, Claudio Fragasso, Rossella Drudi
Näyttelijät: Reb Brown, Christopher Connelly, Alex Vitale


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.