Maciste (1915)

Macisten spin-off alkaa kohtauksella, jossa ihmiset katsovat Cabiriaa hulppeassa elokuvateatterissa. Elokuvan lopussa Rooma voittaa puunilaissodat ja hävittää Karthagon, Fluvius nai Cabirian, ja yhdessä voimamies Macisten täydentämä kolmikko palaa voitokkaana imperiumin pääkaupunkiin. Elokuvan loputtua raamikas ja sympaattinen Bartolomeo Pagano vetäytyy studion sisuksiin bodailemaan, kun tälle saapuu kirje nuorelta naiselta. Cabirian edellisessä näytöksessä istunut emäntä vakuuttui bodatun ja karvarintaisen italokorston kyvystä ratkaista perhettään vaivaavan ongelman. Mahtava Maciste epäilee ensin kirjeen aitoutta, mutta uskollisen avustajansa viisaasta kehotuksesta tämä laittaa paidan päälleen ja matkustaa tapaamaan viestin lähettäjää.

Matkan päässä tummaihoisesta berberistä keskiluokkaiseksi italialaiseksi muuttunutta Macistea odottaakin hehkeä nuori nainen hehkeine murheineen. Nuori neito kertookin Macistelle perheensä kohtaamasta tragediasta sekä pahasta kreivistä, joka kaappasi suvun omaisuuden haltuunsa ja lukitutti naikkosen vanhan äidin mielisairaalaan. Maciste epäröi hetken, kunnes joukko kreivin palkkaamia gangstereita kidnappaa neidon hädässä. Seikkailunsa aluksi päättäväisen voimamiehen on etsittävä ja pelastettava nuori ystävättärensä rikollisten kynsistä, paikannettava tämän äiti sekä järjestettävä konnakopla johtajineen poliisin haltuun. Voittamattomalle voimamiehelle mikään ei ole mahdotonta.

 

Macistenkin on välillä vaikeaa pitää naamaansa pokkana.

Antiikin muskelisankarin sijoittaminen moderniin maailmaan nostattaa ainakin itselleni ikäviä flashbackeja parinkin bodarin leffauran alkutaipaleilta. Bartolomeo Paganon soolodebyytti sen sijaan on ihailtu ja jäljitelty teos syystäkin: reilun tunnin pituinen leikkimielinen toimintakomedia on tiukka ja teknisesti harvinaisen onnistunut kaupallisempi viihdepaukku. Macisten seikkailun juoni perusasetelmineen on mukavan suoraviivainen ja helppo sisäistää, ja hyväntahtoisen Macisten hahmon puolesta jännittää luonnostaankin. Fyysisenä näyttelijänä Pagano esittelee osaamistaan mm. nostamalla pöydän suullaan, iskemällä lattian rikki päällään ja vapauttamalla vangit järsimällä köydet näiden käsistä ja jaloista hampaillaan. Elokuvan keskivaiheilla Maciste keksii James Bond ja Kultasormesta tutun kiipeilyniksinkin.

Kaikista toistaiseksi näkemistäni vanhan ajan italoleffoista Maciste lienee viihteenä ajattomin ja nykysilmäänkin mielekkäin katsoa. Aikamme mielipideilmastossa pohjoisafrikkalaisen sankarin muuttuminen valkoiseksi saattaa tosin häiritä herkimpiä, samoin Macisten naamioituminen mustaihoiseksi palvelijaksi. Lievätkö mainitut esimerkit sitten sitä kuuluisaa rasismia? Eivät minusta. Spin-offin voimamieshän ei lähtökohtaisesti edes ole Cabiriassa nähty teatterihahmo vaan reaalimaailman Maciste, eli Bartolomeo Pagano. Italialaisen voimamiehen seikkailut olivat noin yleensäkin suunnattu voittopuolisesti eurooppalaiselle yleisölle, jolle siirtomaiden väestö oli tuttua enimmilläänkin vain palvelusväkenä. Amerikkalainen rotukiihkoilu on oma asiansa.


Arvio: 4/5


MACISTE, 1915 Italia
Ohjaus: Luigi Borgnetto, Vincenzo Denizot
Käsikirjoitus: Giovanni Pastrone, Agnes Fletcher Bain
Näyttelijät: Bartolomeo Pagano, Clementina Gay