Robowar (1989)

Joukko palkkasotureita rahdataan sademetsän siimekseen ottamaan mittaa nimettömistä ja tunnuksettomista sissijoukoista. Pian raavaat miehet alkavat kadota ja kaatua yksi kerrallaan salaperäisen tappajan toimesta. Predatorko? Höhö, eipä sentään. Yksi miehistä paljastaa rakentaneensa robotin ja päästäneensä sen syystä tai toisesta valloilleen. Nyt käsistä karannut rakkine tekee vastaansa kävelevistä ihmisistä ja eläimistä jauhelihaa, ja vain kovista kovin soturi saattaisi pystyä pysäyttämään moisen tappokoneen. Taistelijoista teräksisin on tietysti Reb Brown, tuo italoelokuvan käkkäräpäinen toimintasankari, sademetsien valloittaja ja jalopeurain kukistaja. Reb osaa myös kiljua kuin mies. Raaarrggghhh!!!!

Suoraan videolla julkaistuksi leffaksi Robowarissa olisi mielestäni alun perusteella voinut olla onnistuneempaakin toimintaa. Rebin robustin remmin taistelu filippiiniläisten ekstrojen esittämien sissien leiriin on plagiaattinakin hauskaa katseltavaa, ja palkkasotureiden näyttelijöissäkin riittää mukavasti persoonallisuutta. Toimintaleffat ovat siitä mielekkäitä teoksia roolituksensa suhteen, ettei genren kohdeyleisö kaipailekaan tappotantereille huippumalleja tai missikaunottaria, vaan suoran toiminnan miesten kuuluukin olla rumia, etenkin jos näiden hahmot sattuvat elokuvan vaiheissa vammautumaan tai kuolemaan. Roistoiksi tuskin muita palkattaisiinkaan kuin pizzanaamoja ja ihmissusia. Enemmän arpia ja finnejä on parempi.

Valitettavasti Robowarin alamäki alkaa heti tarinan pääroiston ilmestymisestä kuvioihin. Suoraan videolla julkaistuksi elokuvaksi Bruno Mattein ja kumppanien teokselta tuskin voisikaan vaatia Hollywood-tason tuotantoarvoja, mutta mielestäni näiden olisikin siksi kannattanut jättää salaperäinen vainooja varjoihin ja mysteeriksi eikä heilutella tätä kameran edessä tuon tuostakin. Kankeasti liikkuvassa, itsekseen puheskelevassa mustiin pukeutuneessa miehessä ei lopulta ole jännitettävää, vaikka Mattei kuinka terminaattoriinsa yrittäisi henkeä puhaltaa. Lopussa Reb nostaa robotin visiiriäkin sen verran, että alta paljastuu ihminen mustassa robottipuvussa. Paljastuksen olisin suonut elokuvan jättäneen piippuunsa vähänkin suspensen säilyttämiseksi.

Robowar ei näin ollen olekaan järin kaksinen elokuvana tai toimintajännärinä – vaikka olisi voinutkin olla. Mattein olisi yksinkertaisesti vain tarvinnut karsia turhaa seisoskelua alkupäästä sekä piilotella elokuvan hirviötä viimeiseen asti, kai viime metreille olisi enemmän toimintaakin mahtunut. Ei Mattei näilläkään eväillä olisi kyennyt alkuperäisen Predatorin kanssa kilpailemaan elintilasta, muttei mielestäni tarvitsekaan. Ehkä Robowaria voineekin siis juuri ja juuri suositella Reb Brownin edesottamuksista kiksinsä saaville sekä masokisteille, joiden on ehdottomasti täytettävä hyllynsä Bruno Mattein ohjaamilla italohalpiksilla hinnalla millä hyvänsä. Muussa tapauksessa John McTiernan vie voiton italialaisista minä viikonpäivänä tahansa.


Arvio: 2/5


ROBOWAR, 1989 Italia, Filippiinit
Ohjaus: Bruno Mattei
Käsikirjoitus: Rosella Drudi, Claudio Fragasso
Näyttelijät: Reb Brown, Catherine Hickland