Maciste Alpeilla (1916)

Cabirian ja ensimmäisen Macisten välillä Gavrilo Princip murhasi arkkiherttua Franz Ferndinandin, Itävalta-Unkarin keisarikunta julisti sodan Serbialle, ja keskinäisten liittolaissuhteiden dominopalikoiden kaaduttua Eurooppa olikin yhtäkkiä keskellä suursotaa. Italia oli vanhastaan kolmiliitossa Itävallan ja Saksan kanssa, mutta maan liittolaisten julistettua sodan Ranskalle – eikä toisin päin – katsoivat italiaanot olevansa teknisesti vapautettuja keskinäisestä puolustusvelvollisuudesta. Johtavina siirtomaaimperiumeina Iso-Britannialta ja Ranskalta ei maksanut vaivaa houkutella uutta Rooman valtakuntaa haikailevia italialaisia sotaan entisiä liittolaisiaan vastaan. Tällä välin Ottomaanien valtakunta – Italian suuruusunelmien vihollinen – olikin jo ehtinyt lyöttäytymään keskusvaltojen leiriin kilpailevia suurvaltoja sekä entisiä Balkanin slaavilaisia vasallejaan vastaan.

Italian kannalta Lombardian itäisiä alueita haikaileva Itävalta oli vihollisuuksista pitkäaikaisin ja katkerin. Näinpä myös rauhallista elämäänsä pohjoisen rikkaalla maaseudulla nauttiva kansanomainen Macistekin päätyy itävaltalaisten vangiksi ja keskelle sodan melskeitä. Kauniiseen Italiaan hyökkäävät viiksekkäät itävaltalaiset saartavat ja vangitsevat joukon italialaisia siviileja, mutta Macisten johdolla uudet isännät lyödään selkä seinää vasten, ja kansa saa vapautensa. Pienen seikkailunsa jatkoksi Maciste liittyy alppijääkäreihin pelastaakseen nuoren neidon ja vanhan hyväntekijänsä pulasta. Farssimaisen sotilaskomedian ohella nähdään dokumentaarisessa mielessäkin kiehtovaa kuvamateriaalia italialaisten alppijääkäreiden toiminnasta. Propagandana Macisten sota on seesteistä ja hauskaakin.

 

Maciste paiskii sotilaita kuin leluja.

Bartolomeo Pagano on yhtä kuin Maciste – jopa tämän käyntikortti sen todistaa. Ongelmansa hyväntahtoinen voimamies ratkaisee väkivallalla modernissa sodassakin Herkuleen tavoin nyrkkiensä voimin ja vihollisiaan paiskimalla. Älynlahjoista en osaa sanoa, mutta ainakin Pagano on ilmeikäs ja hahmonsa sympaattisen huumorintajuinen suoran toiminnan mies. Ensimmäisestä osasta tuttu tiukka ote on tällä kertaa lepsuuntunut poukkoilevaksi, mutta onneksi toiminnan siirtyessä Alpeille kuvallinen anti singahtaa yhdestä sataan sekunneissa, niin komeita näköalat Italian vuoristossa parhaimmillaan ovat. Suotta ei vanha kunnon Petrarca kiipeillyt Alpeilla ihastellakseen näkymiä kotikaupunkiinsa.

Jos pidit ensimmäisestä Macistesta, pidät mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös tästä toisestakin osasta. Olennaisilta osiltaan Machiste Alpeilla on ensimmäisen toisintoa siirrettynä toisiin olosuhteisiin. Ensimmäisen maailmansodan historian ystävänä nautin ainakin itse Macisten propagandasta sekä viittauksista aikansa ilmiöihin. Mahtavan voimamiehen edesottamuksetkaan eivät lopulta siivittäneet isänmaataan voittoon germaanis-turkkilaisista vihollisistaan. Italian armeijan suorituskyky oli sodassa surkea, moraali huono, ja johto läpeensä korruptoitunutta. Italia voitti sodan vain paperilla, mutta kukaan ei ottanut näitä enää kaiken sattuneen jälkeen vakavasti. Macisten seikkailut sen sijaan jatkuivat tuttuun tapaansa mitä mielikuvituksellisimmissa miljöissä äänielokuvan tuloon asti.


Arvio: 3.5/5


MACISTE ALPINO, 1916 Italia
Ohjaus: Luigi Maggi, Luigi Romano Borgnetto
Käsikirjoitus: Giovanni Pastrone
Näyttelijät: Bartolomeo Pagano, Valentina Frascaroli, Enrico Gemelli