Yor (1983)

Yor on mies. Amerikkalaisen levittäjän pramean logon hälvettyä italodiskoartisti kajauttaa ilmoille hölmöimmän koskaan tehdyn mediatuotteen tunnusmusiikin. Huonolla englannilla lauletun kappaleen sanoitukset kertovat suorasanaisesti Yorin olevan mies, miehinen mies. Legendaarisen tunnuskipaleen taustalla blondiin peruukkiin ja karvaisiin lannevaatteisiin pukeutunut Reb Brown säntäilee edestakaisin turkkilaisessa kivikossa. Reb näyttelee Yoria, korkealta vuoristosta saapuvaa hilpeää luolamiestä. Näkö- ja kuuloelimiin lähtemättömän jälkensä polttaneen alkuesittelyn jälkeen päähenkilömme lyö kuoliaaksi dinosauruksen ja ryystää kämmeneltään elukan kalmosta pulppuavaa verta. ”Vihollisesi veri vahvistaa sinua”, tokaisee Yor pilke silmäkulmassaan.

Vanhempi luolamies tyttärensä kanssa astuu alas tarkastellakseen lähempää Yorin tekemisiä. Kaksikko päättääkin ottaa uuden ystävänsä mukaan heimonsa menoihin. Karvaisten kannibaalien joukko kuitenkin keskeyttää kivikautisen brunssin raahaten Yorin uudet ystävät mukanaan kotiluolaansa ”välipalalle”. Näillä main nähdään elokuvan kuuluisimpiin lukeutuva kohtaus, jossa Yor ampuu lentoliskon kuoliaaksi ja käyttää tämän kalmoa riippuliitimenä. Italialaiset tekijät vielä korostavat kyseistä elokuvataiteellista kliimaksia soittamalla pätkän aiemmin mainittua tunnustsibaletta. Tiedän, minunkin ajatuslihaksiini sattuu. Pelastettuaan ystävänsä Yor tulee pyyhkäisseeksi pienen sivilisaation historiankirjoista ohjaamalla villinä virtaavan joen näiden tukikohtaan. Hyvien tyyppien pelastusta seuraa hetkellinen suvantokohta, jossa nämä rakentavat itselleen lauttaa ilmeisesti matkatakseen jonnekin. En ole enää varma näkemästäni.

Alun perusteella lukija varmasti saikin käsityksen Yor: Hunter from the Futuren laadusta ja tuotantofilosofiasta. Jonkun Antonio Margheritin ohjaama luolamiespeeloilu perustuu vanhaan argentiinalaiseen seikkailusarjakuvaan, elokuvan tasolla kyseessä taas on puhtaasti aikansa trendeillä ratsastava halpis. Niille jotka eivät tiedä, kasarin alkuvuosina John Miliuksen Conan-barbaari nosti bodareiden tähdittämät seikkailu- ja fantasialeffat muotiin, ja tieteistarinathan olivat tuolloin olleet pinnalla jo Sputnikin ajoista asti. Italialaisten luolaseikkailussa barbaarimainen toiminta dinosauruksineen yhdistyykin Star Warsin laser-ammuskeluun, robotteihin ja avaruusaluksiin. Yksi ulkoavaruuden asukeista on kuin ilmetty Star Trekin Khan, joka nähtävästi selviytyi Genesis-koneen tuhosta. Jos Spock selvisi, niin kyllä Khankin. Loogista.

Yorin virnuilun tarjoama viihde riippuu pitkälti yleisön elokuvalle asettamista odotuksista. Mikäli tällaista halpista katsoo monokkelin ja sikarinsavun läpi kupan kangistama pikkirilli pystyssä… sanotaan nyt vaikka näin, että kokemusta tuskin muistelee myöhemmin lämmöllä. Häpeilemättömästä roskasta iloa elämäänsä saavat osannevat nauttia myös Reb Brownin uran pääteoksesta. Uskomatonta mutta totta: Yor julkaistiin alkujaan neliosaisena televisiosarjana, joten nyt käsillä oleva elokuvaversio on ilmeisesti vain raakile vieläkin pidemmästä campin klassikosta. Ennen leikkaamattoman version löytämistä voimme siis tuskin koskaan varmuudella tietää, josko kokonaisia sivilisaatioita barbaarisesti eliminoinut Yor onnistui tuomaan maailmaan rauhan. Vartoessamme ihmettä hyräilkäämme yhdessä sankarimme legendaarista tunnusmusiikkia: ”Yor on mies, Yor on mies...”


Arvio: 1/5 tai 5/5


IL MONDO DI YOR, 1983 Italia, Turkki, Ranska
Ohjaus: Antonio Margheriti
Käsikirjoitus: Antonio Margheriti, Robert Bailey, Eugenio Juan Zappietro, Juan Zanotto
Näyttelijät: Reb Brown, John Steiner, Corinne Clèry