Huomenna herään ja tee läikkyy (1977)

Juuri kun pääsin mehustelemasta I Killed Einstein, Gentlemenin tapauksessa miten aikamatkailusta ja historian tarkoituksellisesta manipuloinnista voisi saada hauskan ja kekseliään komedian aikaiseksi, vastaan tulee tällainen muutamaa vuotta myöhemmin tehty hupailu, joka on oikeasti enemmän tai vähemmän kumpaakin. Aikamatkailu itsessään oli sosialistimaiden elokuvissa suosittu aihe jo pelkästään siksi, ettei eri aikakaudelle sijoittuvassa rainassa tarvitsisi käsitellä tekoajan valtaapitäville kiusallisia arkisia ongelmia.

Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat tarkemmin määrittelemättömään tulevaisuuteen, jossa ikääntymistä vastaan voi suojautua napsimalla tarkoitukseen kehitettyjä ihmepillereitä ja aikamatkailustakin on tullut arkipäiväistä kansanhuvia. Tarina alkaa kun joukko natseja matkaa turistiluokassa ajassa taaksepäin muuttaakseen toisen maailmansodan lopputulosta aatteelleen edullisemmaksi. Kainaloaan tuulettelevan joukkion tietämättä aikakoneen pilotti onkin alkuperäisen salaliittolaisen hyvä kaksoisveli, jolla ei todellisuudessa ole aikomustakaan saattaa kokonaista vetypommia Hitlerin haltuun.

Täytyy myöntää, että aluksi olin todella skeptinen tämän elokuvan suhteen. Löysin nimittäin äskettäin tsekkiläisen elokuvatutkija Petra Hanákován englanninkielisen esseen tsekkoslovakialaisesta 70-luvun komediatuotannosta nimeltä "The Films We Are Ashamed of", jossa kirjoittaja selittää vuosikymmenen edustavan erityisen huonoa aikaa maan elokuvahistoriassa, kiitos Prahan kevään jälkeisen vainoharhaisen stalinistihallinnon, jonka suorassa ohjauksessa olleen elokuvateollisuuden ensisijainen tarkoitus oli lähinnä tuottaa mahdollisimman paljon massoille suunnattua poliittisesti korrektia ja turvallista aivotonta hömppäviihdettä. Yhtenä esimerkkinä ajan tyypillisestä massayleisölle suunnatusta todellisuuspakoisesta hybridikomediasta mainittiin nimeltä myös tämä teos, joka kyseisen esseen ohella näyttäisi saaneen monelta muultakin taholta jos ei nyt varsinaisesti negatiivisen, niin ainakin vaihtelevan koleahkon vastaanoton.

Yllätys kuitenkin oli sangen suuri, kun jo aivan alkukohtauksissa nähdään mm. heilaamaan opetettu puhuva papukaija ja vanhoja hassusti editoituja arkistopätkiä letkeän 70-lukulaisen pornomusiikin jytkeessä. Jos tämä ei ole vähintäänkin tahattomasti hauskaa niin mikä sitten?

Harmittavasti huvittavaa aloitusta seuraa pitkä ja puuduttava pätkä, jossa kaikki hahmot ja tarinan perusasetelma esitellään jälkimmäistä puolikasta varten. Suuri osa alusta koostuukin enimmäkseen pelkästä selittävästä dialogista, satunnaisista irtovitseistä ja hassuiksi tarkoitetuista ääniefekteistä, jotka nykypäivänä naurattavat lähinnä vanhanaikaisuudessaan.

Katselua ei tosin kannata jättää kesken tylsän alun perusteella, sillä aikamatkailun alettua päästään vihdoin asiaan. Joukkio nimittäin tulee vahingossa matkanneeksi vuoteen 1941, jolloin Saksa olikin sodassa voitolla eikä Hitlerin vakuuttaminen sodan lopputuloksesta osoittaudukaan niin helpoksi kuin oli alunperin suunniteltu. Näillä kohdin nähdään ihan oikeaa toimintaa ja vauhdikas takaa-ajokohtauskin.

Mutta meno vain paranee loppua kohti entisestään. Nyt kun menneisyyden manipuloinnin makuun on päästy, alkaa kunnon kikkailu jossa yllättävä käänne seuraa toistaan ja käytännössä kaikki ensimmäisen puolikkaan aikana rakenneltu pannaan veikeästi uuteen uskoon kunnon Paluu tulevaisuuteen - ja Timecrimes -tyyliin. Mitään kovin ryppyotsaista tieteilyä tältäkään ei tosin kannata odottaa, mutta tällä kertaa tieteiskomediaksi tarkoitettu elokuva sentään sisältää edes etäisesti huumoria ja science fictionia muistuttavaa materiaalia.

Ei tämä kyllä omasta mielestäni siltikään nouse minkäänlaisen ikimuistoisen klassikkoteoksen tasolle muutoin kuin älyttömän nimensä puolesta. Huomenna herään ja tee läikkyy:n julkaisusta tuli juuri kuluneeksi 41 vuotta, mutta se tuntuu monia ikäistään vuosikausia vanhempia elokuvia kulahtaneemmalta tuotokselta, joka monen kaltaisensa tavoin olisi todennäköisesti kadonnut jo täysin yleisestä tietoisuudesta ilman loppua kohden nokkelaa käsikirjoitustaan sekä hyviä näyttelijöitään.



Arvio: 3.5/5



ZITRA VSTANU A OPARIM SE CAJEM, 1977 Tsekkoslovakia
Ohjaus: Jindřich Polák
Käsikirjoitus: Jindřich Polák, Josef Nesvadba, Miloš Macourek
Näyttelijät: Jiří Sovák, Marie Rosůlková, Petr Kostka, Vladimír Menšík, Vlastimil Brodský