keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Koelaulu (1963)


Koska menin arvostelemaan juuri äskettäin Slnko v sietin, joudun luonnollisesti hoitelemaan heti perään tämän Miloš Formanin debyyttiohjauksen, joka monessa lähteessä kantaa edellisen ohella kunniamainintaa ensimmäisenä todellisena tsekkoslovakialaisen uuden aallon elokuvana ja valtavan vaikutusvaltaisena teoksena muutenkin, vaikkei tämä ehkä jälkimaailman arvostuksen suhteen Slnko v sietin tasolle missään mielessä ylläkään.
Koelaulussa on todellisuudessa kyse kahdesta toisiinsa liitetystä pseudodokumentaarisesta lyhäristä, joilla ei oikeasti ole tapahtumaympäristöään lukuun ottamatta mitään tekemistä toistensa kanssa. Kumpikin sijoittuu kansanomaisen musiikkiharrastuksen pariin: ensimmäisessä seurataan kahden konserttiin valmistautuvan orkesterin ongelmia näiden motivaatio-ongelmaisten nuorten jäsenten suhteen sekä jälkimmäisessä kahta nuorta naista, jotka epäonnistuvat kumpikin nuorisolle suunnatussa teatterin koelaulutilaisuudessa.

Mikäli tämän varsinainen tyyli kiinnostaa, kyseessä on jo ennestään tuttu italialaisesta neorealismista sun muusta vastaavasta ammentava, äärimmäiseen luonnollisuuteen pyrkivä aidossa ympäristössä ja amatöörivoimin kuvattu kokonaisuus, jossa ei varsinaisesti ole mitään huomattavia juonellisia rakenteita tai erityistä visuaalista tyylittelyä. Viimeinen taitaakin olla ainut todella huomattava tyylillinen ero vuotta aiemmin ilmestyneeseen Slnko v sietiin.
Tarinaltaan ja teemoiltaan kyseessä on taas kerran ironisella huumorilla sävytetty kuvaus 60-lukulaisesta nuorisokulttuurista ja uudesta sukupolvesta vanhojen pierujen hallitsemassa ikävystyttävässä maailmassa - tyypillistä Miloš Formania siis. Sen enempää varsinaista sisältöä, teemoja, vertauskuvia tai symboliikkaa tässä elokuvassa ei yksinkertaisesti ole, onhan kyseessä sentään kolkkoon ja alastomaan dokumentaarisuuteen pyrkivä teos.
Koelaulua ei kai nykyäänkään pidetä minään suurena klassikkona, mutta omasta mielestäni tällä ei muutenkaan ole juuri annettavaa sympaattisen meininkinsä ja ajankuvansa lisäksi. Omaan makuuni Formanin debyytti on enimmäkseen vain valju ja tyhjä moneen muuhun aikalaisteokseen ja pelkästään ohjaajan itsensä myöhempiin tuotoksiin verrattuna. Ehkä tämä oli vain ensimmäisiä kansainvälisempää huomiota saaneita uuden aallon elokuvia ja siksi tituleerattu ensimmäiseksi?



Arvio: 2.5/5



K
ONKURS, 1963 Tsekkoslovakia
Ohjaus: 
Miloš Forman
Käsikirjoitus: 
Ivan Passer, Miloš Forman
Näyttelijät: 
Jaroslava Razova, Jirí Slitr, Jirí Suchý, Ladislav Jakim, Marketa Krotka, Vladimír Hrabánek

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.