Jostakin muusta (1963)

Jokaiselle vähänkään tsekkoslovakialaisista klassikoista kiinnostuneelle tulee todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin vaihe, jolloin niiden pakollisten katsottavien teosten joukkoon sujahtaa myös koko liuta vuonna 2014 keskuudestamme poistuneen uuden aallon veteraani Vera Chytilován monipuolista, mutta vähintäänkin mielenkiintoista tuotantoa. Chytilová nimittäin oli yksi maan tunnetuimmista ja kansainvälisestikin arvostetuimmista naisohjaajista, jonka teoksia on vuosien varrella näytetty paljon meilläkin. Ei tosin ihan viime aikoina, sillä kylmän sodan nimitekijänä Chytilován lienee jo ammoisina aikoina pyyhkiytynyt harmittavasti muiden kuin vannoutuneiden harrastajien ja varsinaisten alan ihmisten mielistä.

Jostakin muusta oli aikoinaan Eva Chytilován ensimmäinen pitkä ohjaustyö ja jos vähäntään tuntee ohjaajan myöhempien klassikoiden tyyliä, tämä tuottaa varmuudella pettymyksen. Alkuaikoina Chytiloválla ei nimittäin ollut käytettävissään juuri kummoisia resursseja ja myöhemmän psykedeelisemmän menon sijaan kyseessä onkin 60-luvun uuden aallon alkuvuosien askeettisempaa ja dokumentaarisempaa laitaa edustava teos.

Elokuvan kevyehkön feministinen tarina kertoo ristiin kahdesta naisesta miesten hallitsemassa maailmassa. Toinen naisista on miehensä ja pienen poikansa kanssa elävä neuroottinen kotirouva, joka yrittää kaikin mahdollisin tavoin huolehtia lapsensa sekä välinpitämättömän miehensä tarpeista ja toinen viimeisiin kilpailuihinsa valmistautuva turhautunut telinevoimistelija Eva Bosáková, jonka uralla miehet päättävät käytännössä kaikesta. Loppu on periaatteessa onnellinen, mutta kummankaan naisen asema maailmassa ei lopulta muutu miksikään.

Kun nyt puhutaan dokumentaarisesta tyylistä, tarkoittaa että elokuvan henkilöt esittävät periaatteessa itseään, Eva Bosáková on oikeasti telinevoimistelun olympiavoittaja ja Terry Gilliamin Grimmin veljeksistä tuttu Vera Uzelacová perheineen esittää ihan oikeasti itseään, ovatpa tapahtumapaikatkin pitkälti aitoja. Toisin sanoen "näyttelijäsuoritukset" ovat juuri niin realistisia ja luontevia kuin vain voivat ikimaailmassa olla.

Monesta muusta saman lajin teoksesta tämä kuitenkin poikkeaa muutamilla todella mielenkiintoisilla kuvausideoillaan, kuten ylösalaisin ja katon rajasta erikoisista kulmista kuvatuilla voimistelukohtauksilla ja tanssin liikkeiden mukana kääntyilevällä kameralla. Normaalisti tällaiset äärimmäiseen realismiin pyrkivät elokuvat tyytyvät vain kuvaamaan tapahtumia tylsän mielikuvituksettomasti ja mahdollisimman "tyylittömällä" otteella, joten edellä mainitun kaltaiset pienet näppärät ideat siellä täällä tekevät jo pelkästään siksi vaikutuksen.

Itse jäin kuitenkin vain kaipaamaan tältä enemmän sisältöä kuin mitä lopulta sain. Periaatteessa koko elokuvan pointin ja sanoman pystyy helposti tiivistämään yhteen ainoaan virkkeeseen ja sen huomaa jo aivan ensimmäisten kymmenen tai kahdenkymmenen minuutin aikana, minkä jälkeen jatketaankin samalla tutulla kaavalla loppuun asti ilman sen suurempia yllätyksiä. Debyyttiohjaukseksi kyseessä on joka tapauksessa suhteellisen onnistunut pieni draama, omasta mielestäni helposti parempi kuin esim. samana vuonna ilmestynyt Miloš Formanin Koelaulu, jonka käsittelinkin jo aiemmin.



Arvio: 3.5/5



O NECEM JINEM, 1963 Tsekkoslovakia
Ohjaus: Vera Chytilová
Käsikirjoitus: Vera Chytilová
Näyttelijtä: Dagmar Cejnkova, Eva Bosáková, Jirí Kodet, Josef Langmiler, Milivoj Uzelac, Miroslava Matlochová, Vera Uzelacová, Vladimir Bosak