Ihmemaailman salaisuudet (1955)

Karel Zeman on vähän sellainen tekijämies, että mikäli jotakuta kiinnostaa joskus vähänkään alkaa tehdä tuttavuutta tsekkoslovakialaisen elokuvan kanssa, tulee todennäköisesti tehneeksi enemmän tai vähemmän tuttavuutta myös kyseisen veijarin kanssa. Urallaan Zeman ei varsinaisesti ohjannut kovinkaan montaa pitkää elokuvaa, mutta ne vähätkin ovat pääasiassa erittäin arvostettuja ja juhlittuja merkkiteoksia, Zemanin itsensä nauttiessa jonkinlaista mainetta yhtenä maan suurimmista ja uniikeimmista elokuvaohjaajista.

Ihmemaailman salaisuudet on yksi Karel Zemanin uran kohokohdista ja rankattu monissa yleisöäänestyksissä kotimaansa kaikkien aikojen parhaiden elokuvien joukkoon useissa eri kategorioissa. Monia tämän elokuvan kohtauksia on vanhaan aikaan käytetty ympäri maailmaa opetustarkoitukseen sekä osana erilaisia esihistoriallisia luontodokumentteja. Zemanille kyseessä olikin ensimmäinen elokuva, jossa tämä yhdisti tavamerkikseen myöhemmin muodostuneeseen tyyliin animaatiota ja oikeita näyttelijöitä.

Ihmemaailman tarina on jälleen kerran yksinkertaisemmasta päästä: joukko poikia matkaa veneellä pientä jokea pitkin salaperäisen luolan läpi erikoiseen fantasiamaailmaan. Mitä pitemmälle ihmeellistä jokea pojat soutavat, sitä pitemmälle nämä matkaavat ajassa taaksepäin aina jääkäudesta ja mammuttien ajasta dinosauruksiin asti. Kyseessä onkin leimallisesti lapsille suunnattu opettavainen seikkailuelokuva vähän King Kongin ja Kadonnut maailma -elokuvan hengessä.

Haluaisin täysin varauksetta itsekin rakastaa tällaista elokuvaa, mutta valitettavasti joudun tällä kertaa asettumaan roiston asemaan. Siinä missa todella kovan luokan satuleffat yleensä tarjoavat jotain kiinnostavaa niin vanhemmille kuin lapsillekin, on Ihmemaailman salaisuudetvain kaikessa yksinkertaisuudessaan enintään teini-ikäisille pojille ja vain heille suunnattu kevyt seikkailuleffa, joten tällä ei ole enää raavaalle kaljaa ja röökiä kiskovalle aikuiselle äijälle oikein mitään kunnollista tarttumapintaa. Tarina on nimittäin hyvin kevyt ja pinnallinen ja vanhan silmään omana aikanaan hienostuneet erikoistehosteetkin alkavat selvästi olla nähneet jo parhaat päivänsä aikoja sitten.

Toisaalta, ne vanhentuneetkin erikoistehosteet ovat pienessä kämäisyydessänkin aikoinaan olleet järkyttävän vaativia tehdä ja jo pelkästään siksi äärimmäisen mielenkiintoisia katsella vaikka sitten ihan vain laadukkaana käsityönä. Sanoisin, että stop motion -animaatiossa noin yleensäkin on vanhanaikaisuudessaankin kuitenkin se oma ajaton viehätyksensä, joka nykyajan tietokone-efekteiltä uupuu täydellisesti.

Omaan makuuni Ihmemaailman salaisuudet ei edusta vielä sitä kaikkein parasta Zemania tai tsekkiläistä elokuvaa ylipäänsä, mutta voin ymmärtää miksi tämä on niin arvostettu teos kuin mitä tämä on. Vanhahko animaatio viehättää jos on viehättääkseen eikä muu elokuva varsinaisesti huonoa tekoa ole muutenkaan vaikka se melko pinnalliselta tuntuukin. Kohderyhmässään tarinan heppoisuus sen enempää kuin erikoistehosteiden lievä arkaaisuuskaan tuskin ovat ongelmia laisinkaan.



Arvio: 4/5



CESTA DO PRAVEKU, 1955 Tsekkoslovakia
Ohjaus: Fred Ladd, Karel Zeman
Käsikirjoitus: Karel Zeman
Näyttelijät: Bedřich Šetena, Josef Lukáš, Petr Herrmann, Vladimír Bejval, Zdeněk Husták