torstai 13. syyskuuta 2018

Ikaria XB1 (1963)


Vuosi on 2163. Kaukaisilta planeetoilta elämää etsimään lähetetty avaruusalus Ikaria XB1 matkaa miehistöineen lähes valonnopeudella kohti Alfa Centaurin tähdistöä ja salaperäistä valkoista planeettaa. Matkan varrella ankeaan avaruuselämään vaihtelevalla menestyksellä totutteleva miehistö kohtaa mm. ydinaseita kuljettavan hylätyn avaruuslaivan sekä voimakkaasti säteilevän pimeän tähden.
Kylmän sodan ajan tieteisfiktiossa ei taidakaan olla kovin montaa rautaesiripun toisella puolella tuotettua, erityisen vaikutusvaltaisiksi tai ylipäätään minkäänlaiseen genren yleissivistykseen luettaviksi kuuluvia klassikkoelokuvia jonkun Andrei TarkovskiSolarisin ja Stalkerin ohella juuri ollakaan. Ikaria XB1 kuitenkin lukeutuu juurikin tähän harvojen ja valittujen, mutta harmittavasti monelta genrefaniltakin syystä tai toisesta ohi menneiden merkkiteosten joukkoon.

Stanislaw Lemin romaaniin perustuva Ikarie XB1 (tsekkiläinen väännös Ikaroksesta) onkin äärimmäisen kiinnostava tuttavuus. Siinä missä saman ajan länsimaiset tieteisleffat yleensä, tässä ei ole kyse mistään muukalaisten hyökkäyksestä tai avaruuteen sijoitetusta seikkailusadusta vaan itäeurooppalainen yleisö oli kiinnostuneempi avaruudesta ja avaruusmatkailusta noin yleensä, joten otekin on tässä jo siksi lähtökohtaisesti huomattavasti länsimaisia aikalaisteoksia realistisempi ja "tylsempi".
Mitä Jindřich Polákin ja Lemin visioon avaruusmatkailusta noin yleensä tulee, voinee sitä luonnehtia vähintäänkin mielenkiintoiseksi. Avaruusalus esimerkiksi on mustavalkoisenakin äärimmäisen esteettinen ja tyylikäs ilmestys, loputtomia käytäviä ja saleja valaisee seinissä loistavat keinoaurinkovalot ja hankalimmmat hommat on ulkoistettu puhuvalle ja kaikkialle näkevälle tekoälylle. Sporttisiin avaruusasuihin pukeutunut miehistökin käyttää mieluiten aikansa voimistellen, tanssien ja kaikenlaisia älykkäämpiä juttuja jutustellen. Stanley Kubricklieneekin ottanut tästä enemmän kuin vähän vaikutteita 2001: Avaruusseikkailuun.

Aikoinaan Ikaria XB1 julkaistiin länsimaissa Roger Cormanin toimesta rajusti leikattuna ja englanniksi dubattuna tynkäversiona. Yksi Cormanin näkemyksen muistettavimmista lisäyksistä oli lopun twisti, joka taitaa edelleen olla kuuluisinta koko elokuvassa. Kyseinen yllätysloppu oli jo omana aikanaan siinä määrin tunnettu, että se kopioitiin lähes sellaisenaan useisiin halpisleffoihin ja se toimi tarinan mukaan esikuvana mm. Apinoiden planeetan elokuvaversion vastaavalle. Ikaria XB1 itse on huomattavan paljon velkaa vuoden 1956 Kielletylle planeetalle.
Ikaria XB1 voisi olla yleisesti rakastettu ja juhlittu tieteisklassikko, mutta se ei sitä valitettavsti ole enkä itse jaksa uskoa että tästä mitään kulttiklassikkoa suurempaa koskaan tuleekaan. Pelkästään visuaalisessa mielessä ja tunnelmaltaan kyseessä on äärimmäisen hiottu ja tyylitajuinen teos, mutta lähes pelkkään avaruusmatkailun kuivan tylsään arkirealismiin ja sosiaalisiin suhteisiin keskittyvä tapahtumaköyhä juoni onnistuu todennäköisesti karkottamaan nyt ja aina useimmat viihteellisempään tieteilyyn tottuneista keskivertokatsojista.



Arvio: 4/5



IKARIE XB1, 1963 Tsekkoslovakia
Ohjaus: 
Jindřich Polák
Käsikirjoitus: 
Jindřich Polák, Pavel Juráček
Näyttelijät: 
Dana Medřická, Frantisek Smolík, Jaroslav Mareš, Jiří Vršťala, Marcela Martínková, Miroslav Macháček, Otto Lackovič, Radovan Lukavský, Svatava Hubeňáková, Zdeněk Štěpánek

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.