Tekisi kovasti mieleni sanoa alkajaisiksi jotain todella luovaa ja mahdollisimman pitkästi, mutta maestro Zeman onnistui tyhjentämään sanaisen pajatsoni niin täydellisesti, ettei mitään kovin syvällistä tunnu irtoavan arvostelun prologiksi edes yrittämällä ja turhia lauserakenteita väkisin venyttämällä. Hah! Onnistuipas!
Tsekin oma poika Karel Zeman olikin aikoinaan aikamoinen vekkuli ja omanlaisensa tekijämies, jonka kaltaisia ei meidän aikanamme enää ole eikä varmaan ihan heti tulekaan. Zeman erikoistui jo ennen toista maailmanpaloa mainosalalla työskennellessään erilaisiin animaatiotekniikoihin, alkoi myöhemmin soveltaa oppimaansa sekoittamalla käsintehtyä näyteltyyn kuvaan ja loi niiden pohjalta täysin omanlaisensa sekatyylin, jota yleensä onkin ollut tapana verrata Georges Meliesin vuosisadan alusta tuttuihin leikkimielisiin visioihin, onpa Zemania itseään kutsuttu Meliesin suoraksi henkiseksi perilliseksikin.
Parooni von Münchhausenin uskomattomat seikkailut on monessa lähteessä mainittu tekijänsä magnum opukseksi ja mestariteokseksi, joka innoitti aikoinaan myös Terry Gilliamia ohjaamaan oman näkemyksensä satuilevan paronin seikkailuista. Varmaan sanomattakin selvää, ettei tämän tasolle ole lukuisista yrityksistä huolimatta kuitenkaan koskaan ylletty - edes se Gilliamin näkemys.
Zemanin näkemyksen alkajaisiksi kosmonautti laskeutuu kuun pinnalle vain huomatakseen paroni Münchausenin seurueineen jo pitävän siellä piknikkiä. Hyväntuulinen parooni päättää kutsua vieraansa ja uuden ystävänsä mukaan seikkailuihinsa, joihin riennetäänkin sitten lentävien hevosten vetämillä vaunuilla.
Tätä elokuvaa tai sen juonta on pahuksen vaikea alkaa lyhyesti sen enempää kuvailemaan, sillä jälkimmäinen on niin luovan mielikuvituksellista settiä ettei se taida seurata mitään lajityypin peruskliseitä ja varsinainen tekniikkakin on niin omaperäistä jälkeä ettei mitään vastaavaa ole tainnut koskaan syntyä kuin Zemanin itsensä käsistä. Jos osaatte kuvitella 20-luvun saksalaisen pukudraaman yhdistettynä saman ajan visuaalisiin tyylittelytrikkeihin, heitätte sekaan reippaasti lennokasta stop motionia, siluetti- ja nukkeanimaatiota, vanhan liiton surrealismia, lapsekkaan viatonta huumoria sekä oikeita lavasteita ja näyttelijöitä, saatte tämän.
Aina välillä tulee huomattua monen nykykatsojan manaavan Zemanin elokuvan vanhahkoja ja epäuskottavia erikoistehosteita. Moite ei ainakaan itselleni tässä tapauksessa käy juuri järkeen, sillä elokuvahan on fantasiaa ja lähtökohtaisesti sepitettä, jolloin erikoistehosteidenkin tarkoitus on lähinnä kuljettaa tarinaa jonkin pilkuntarkan realismin sijaan. Omaan silmääni selkeästi käsintehdyt kekseliäät erikoistehosteet pelkästään parantavat katselunautintoa.
En henkilökohtaisesti jaksa uskoa, että Parooni von Münchhausenin uskomattomista seikkailuista olisi koskaan kaiken kansan suosikkielokuvaksi. Siihen tarkoitukseen tämä taitaa olla aivan liian persoonallinen ja mielikuvituksellinen, eipä tästä taida juuri verta ja suolenpätkiäkään löytyä niitä kaipaaville. Oikeastaan saa olla onnellinen mikäli tästä fyysistä julkaisua ylipäänsä sattuu nykypäivänä löytämäänkään. Todella avoimella ja ennakkoluulottomalla asenteella elokuvista nautiskelevalle luvassa on melkoinen herkkupala.
Arvio: 5/5
BARON PRASIL, 1961 Tsekkoslovakia
Ohjaus: Karel Zeman
Käsikirjoitus: Karel Zeman
Näyttelijät: Jana Brejchová, Karel Höger, Milos Kopecký, Rudolf Hrušínský st., Rudolf Jelínek
Arvio: 5/5
BARON PRASIL, 1961 Tsekkoslovakia
Ohjaus: Karel Zeman
Käsikirjoitus: Karel Zeman
Näyttelijät: Jana Brejchová, Karel Höger, Milos Kopecký, Rudolf Hrušínský st., Rudolf Jelínek
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.