Limonadi Joe (1964)

"I have returned. And with me comes the law!"
"More like, the Kola Loka."
"Kola Loka IS the law!"

Kun ajattelee, että western kaikista maailman fiktion genreistä taitaa olla se kaikkein amerikkalaisin, tuntuu kovin omituiselta kuvitella pyssymiesten seikkailujen olleen kovaa valuuttaa erityisesti rautaesiripun takana kylmän sodan vuosina universumin länsivastaisimmissa sosialistisissa etäpesäkkeissä. Enkä nyt tarkoita vain länsimaisia tuontielokuvia vaan myös kyseisten edesmenneiden sosiaalisten kokeilujen omaa tuotantoa, joka edustaa nyt jo kauan sitten kadonnutta taiteen tyylilajia, "osternia" tai "easterniä". Yleensä tämän lajin teoksissa perinteinen amerikkalainen paatos on luonnollisesti korvattu kovin anti-kapitalistisella sanomalla ja amerikkalainen unelma kuvattu revisionismin hengessä parhaimmillaankin rehellisen ihmisen ulottumattomissa olevana painajaisena.

Uskomatonta kyllä, tälläkin nykysilmään kovin kummallisella alagenrellä on ikiomat merkkiteoksensa ja klassikkonsa, jotka pystyvät kilpailemaan suhtkot tasaväkisesti jopa taantumuksellisen lännen omien tekeleiden kanssa. Limonadi Joe on yksi näistä harvoista genrensä todellisista kultakimpaleista, merkkiteos joka keräsi jo ilmestymisaikanaan valtaisat suosionosoitukset ympäri maailmaa sekä ikonisen statuksen yhtenä vuosikymmenensä suosituimmista tsekkoslovakialaisista elokuvista. Nykyään tätä pidetään myös yhtenä parhaista.

Elokuva alkaa pienen Arizonassa sijaitsevan Stetson Cityn rupuisesta saluunasta, jonne koko kylän juopot cowboyt ovat kokoontuneet tappelemaan ja kuuntelemaan siinä sivussa kuvankauniin kabareelaulajattaren esitystä miestä vahvempien tisletuotteiden vaikutuksen alaisina. Paikalle sattuu myös paikallinen raittiusmies Goodman tyttärensä kanssa saarnaamaan paheellisille lännenmiehille väkijuomain turmeluksesta, mutta tilanne päättyy lopulta raavaiden miesten käytyä käsiksi pahaiseen rauhanhäiritsijään.

Uhkaavan tilanteen saapuu pelastamaan valkoisella hevosella ratsastava ja valkoisiin lännenmiehen vaatteisiin pukeutuva nuori ja komea pyssymies nimeltä Limonadi Joe, tuo kaikkien janoisten sankari ja Kola Loka (väännös Coca Colasta) -virvoitusjuomayhtiön villin lännen syrjäisimpiäkin kolkkia kiertävä peloton myyntimies. Yhdessä jo aiemmin mainitun raittiusmiehen kanssa Limonadi Joe päättää tehdä lopun Stetson Cityn turmeluksesta ja saattaa koko kaupungin Kola Lokan, tuon sokeroidun jumalten juoman asiakaspiiriin.

Mutta kaikki eivät kuitenkaan katso kirkasotsaista sankariamme ja hänen siunattua janojuomaansa hyvällä. Stetson Cityyn saapuva, mustiin pukeutuva lännen nopein ja kieroin roisto Badman sattuu olemaan väkijuomain perään ja pitää siksi huolen, että pahaiset sokerilitkut katoavat kyläsen katukuvasta. Pahalla miehellä sattuu olemaan myös takataskussaan ylittämätön markkinoinnin valttikortti, jota puhtoisella Limonadi Joella ei olekaan: seksi ja väkivalta.

Mikäli edellisestä ei vielä käynyt ilmi, niin kyseessä on yhdistelmä kaikkien länsimaisten länkkäreiden parodiaa sekä hillittömälle konsumerismille ja ihmisten ahneudelle irvailevaa satiiria, vähän kuin Spede-leffa mutta kansainvälisen tason tuotantoarvoilla. Oi kyllä, käytin sanaa "tuotantoarvot", sillä kyseessä ei todellakaan ole mikään halpa ja rupuinen camp-teos vaan oikeasti huolella ja rakkaudella tehtyä farssia ja kekseliään huumorin ilotulitusta alusta loppuun.

Pienistä irtovitseistä muistettavimpia ainakin itselleni oli alussa nähtävä kohtaus, jossa lauletaan ironisesti iloisen Arizonan kuvankauniista maisemista ja mukavista asukkaista, mutta taustalla rapajuopot pieksevät toisiaan joukolla hengiltä. Limonadi Joe itse on vain persoonaton, mutta komea ja nuori virvoitusjuomain mainoskasvo ilman sen kaksisempaa syvyyttä, muistaapa mies väläytellä suosikkijuomaansa suoraan kameralle tasaisin väliajoin. Ainut maininta komean korston taustoista tietää suuren pyörremyrskyn vieneen tämän sisarukset muinoin traagisesti mennessään.

Seuraavaa kannattaa lukea suorana spoilerina, eli jos ei haluta tietää mitä lopussa tapahtuu, jätä suosiolla seuraava kappale väliin.

Okei, valmis?

Lopussa nimittäin nähdään yhdessä ainoassa kohtauksessa varmaan tusinan verran erilaisia lopputwistejä ja kohupaljastuksia: sankari saa naisensa, kaikkivoipa deus ex machina -limonadi herättää kuolleetkin haudoistaan, sankarimme jalkojen juuresta löytyy niin öljylähdettä kuin kultaesiintymäkin, viinanhimoisten äijien ja limumiesten ikiaikainen kiista ratkaistaan alkamalla tuottaa viskikolaa ja kaikki elokuvan keskeisimmät henkilöhahmot paljastuvat Joen ammoin kadonneiksi sisaruksiksi!

Viimeisen kohdalla piti pysäyttää elokuvakin kun nauratti niin paljon.

Sanonpa vaan, että harvoin tulee vastaan yhtä kekseliäitä, persoonallisia ja hauskoja elokuvia - vieläpä yhtä komeilla tuotantoarvoilla kuin Limonadi Joe. Riippumatta siitä kiinnostaako sosialistimaiden oma näkemys länkkäreistä tai ei, kyseessä on helposti kenelle tahansa oikeasti hyvällä maulla tehtyjä erilaisia komedioita kaipaavalle suositeltavissa oleva vanhan hyvän ajan helmi, jonka sanoma on vielä nykypäivänäkin enemmän kuin ajankohtainen.

Kari Grandi lienee muuten saanut tältä vaikutteita enemmän kuin ihan hiukan.



Arvio: 4.5/5



LIMONADOVY JOE ANEB KONSKA OPERA, 1964 Tsekkoslovakia
Ohjaus: Oldřich Lipský
Käsikirjoitus: Jiří Brdečka, Oldřich Lipský
Näyttelijät: Bohuš Záhorský, Eman Fiala, Jiří Lír, Josef Hlinomaz, Karel Effa, Karel Fiala, Květa Fialová, Olga Schoberová, Rudolf Deyl ml., Vladimír Menšík, Waldemar Matuška