Give the Devil His Due (1985)

Tsekkoslovakialainen satuelokuva on jonkinlainen oma käsitteensä ja genrensä, ja vaikka muutamia olenkin viime aikoina tullut katsoneeksi, en hurjimmissa unelmissanikaan osannut aavistaa miten paljon näitä oikeasti on vuosien varrelta tehty sen enempää kuin että ne arvostelemani yksilötkään eivät varsinaisesti kuulu vuoden 1978 Kaunotarta ja hirviötä lukuun ottamatta edes niihin kaikkein rakastetuimpiin klassikoihin. Koska nyt muutenkin olen siltä suunnalta tulevia teoksia urakalla tekemässä, tulkoon nämäkin nähtyä. Tällaiselle elokuvataiteelle jos mille nimittäin luulisi yleisöä löytyvän ihan nykyäänkin.

Spoilaan tätä juttuani nyt jo tässä vaiheessa sen verran, että Give the Devil His Due tai alkuperäisestä vapaasti suomennettuna "Pirujen kanssa ei leikitä" taitaa olla näistä saturainoista se kaikkein kuuluisin ja arvostetuin ihan kansainvälisestikin, joissain yhteyksissä tätä on liputettukin kaikkien aikojen parhaiden satuelokuvien joukkoon sekä tsekkiläisten tuotosten parhaaseen kastiin noin yleensäkin.

Satu alkaa vanhan rikkaan myllärin potkaistessa tyhjää. Vanhan ukon vaimo toisesta avioliitosta päättää lahjoa ketkun kavaljeerinsa kanssa virkamiehen vangituttamaan vainajan ainoan pojan ja perillisen saadakseen koko mittavan omaisuuden itselleen. Loppujen lopuksi nuori mies vangitaankin, mutta hirsipuun sijaan miekkonen päätyykin palvelemaan seutua hallitsevan kreivin piskuiseen armeijaan.

Samaan aikaan helvetissä kalapuikkoviiksinen vanha vihtahousu on laskenut rikkaan myllärin ahneen lesken ajan tulleen ja lähettää kätyrinsä tätä hakemaan. Kieron leskinaisen käsittely ei kuitenkaan ota oikein sujuakseen ja loppujen lopuksi maan päälle lähetetty manalan asukki päätyykin itse samaan osastoon vangitun nuoren miehen kanssa. Kaksikko tekee lopulta sopimuksen, jossa nuori mies lupautuu auttamaan pirua juonimaan äitipuolensa vanhan velmun käsittelyyn ja piru vastineeksi auttamaan sankariamme kreivin kauniin tyttären suhteen...

Mikäli vanhoillisimmilla uskovilla meni nyt pyhät vedet väärään kurkkuun, niin sanottakoon näin aluksi ettei tässä nyt sentään mitään vauvoja syödä ja uhrata eläimiä millekään saatanallisille voimille, vaan kyseessä on ensisijaisesti klassinen fantasiasatu ja veijarikomedia, jossa pimeyden voimia kuvataan parhaimmillaankin lähinnä koomisessa valossa hyvin kansanomaiseen tyyliin. Varsinaista ydintarinaakin voi yhtä hyvin katsoa myös ihmisten ahneudelle ja tekopyhyydelle irvailevana satiirina.

Omasta mielestäni tässä oli muutamia kohtia, joissa tarina tuntui etenevän vähän turhankin verkkaisesti, mutta niiden pienten juttujen lisäksi tässä oli miljoona vinkeää yksityiskohtaa, joita ei voi kuin ihminen rakastaa. Tarina esimerkiksi sijoittuu karkeasti aikaan, jolloin kristittyjen luku- ja kirjoitustaito alkoi jo yleistyä, mutta helvetin kansa on edelleen luku- ja kirjoitustaidotonta. Helvetin väellä sattuu myös olemaan oma erityinen arvoasteikkonsa kuin armeijassa, mutta erilaisten nappien sijaan arvot menevät eläinlajien mukaan. Sitten on tietysti taikatakki, jonka taskuista löytyy loputtomasti kolikoita, mutta joka muuttaa kantajansa resuiseksi puliukoksi.

Oma suosikkiyksityiskohtani koko elokuvasta on savupiippuihin ja uuneihin keskittyvä toistuva teema, joka luonnollisesti liittyy olennaisesti muuhun helvettikuvastoon. Tässä mennään moneen kertaan savupiippua pitkin ylös ja alas, mutta hassuimmassa yksittäisessä kohtauksessa veikeä piru muuttuu savuksi ja tupsahtaa ulos vanhan frouvan leivinuunista. Kohtaus on tehty kaikessa yksinkertaisuudessaan lämmitettämällä takkaa ja kuvaamalla ulos tupruavaa savua, mutta valmiissa elokuvassa sama käännettiin siten että savu meneekin piipusta sisään. Tällaisesta käytännön luovuudesta minä pidän.

Mitäpä tästä voi enää muuta sanoa kuin, että kyseessä on taatusti sympaattisimpia elokuvia joita olen koskaan nähnyt. Samalla kyseessä on jälleen kerran erinomainen muistutus ettei toimivan fantasia- ja satuelokuvan tekoon välttämättä tarvita ihmeempiä härpäkkeitä ja erikoistehosteita kun elokuvakerronnan perusasiat ovat vain tyylillä ja rautaisella ammattitaidolla viimeisen päälle kutiinsa hiottu.



Arvio: 4.5/5



S CERTY NEJSOU ZERTY, 1985 Tsekkoslovakia
Ohjaus: Hynek Bočan
Käsikirjoitus: Hynek Bočan, Jiří Just
Näyttelijät: Dana Bartůňková, Jana Dítětová, Jaroslava Kretschmerová, Josef Kemr, Karel Heřmánek, Ondřej Vetchý, Viktor Preiss, Vladimír Dlouhý