sunnuntai 19. elokuuta 2018

Sincerity (1939)


Sota-ajan Japanissa pienessä kyläyhteisössä elää kaksi perhettä, joiden kouluikäiset tyttäret ovat parhaita ystäviä keskenään. Toinen tytöistä on porvarillista sukua ja elää yhdessä vanhempiensa kanssa ja toinen työläistaustaisten leskiäitinsä kanssa isovanhempiensa luona asuva luokkansa priimus. Hyvän perheen tyttären huono koulutodistus käynnistää eräänä päivänä tapahtumaketjun, joka paljastaa lopulta yllättäviä salaisuuksia kahden erilaisen perheen välillä.
Olin jostain lukenut tämän olevan yksi Mikio Narusen heikommista elokuvista ja sotavuosia monen akateemisemman kirjoittajan silmissä ohjaajan luovasti heikoimpana kautena, mutten oikeasti kykene ymmärtämään mistä tällainen käsitys mahtaa olla peräisin. Sincerity esimerkiksi on omasta mielestähi lähestulkoon parasta Narusea sitten Wife! Be Like Rose!:n päivien.

Aloitetaan vaikka tämän elokuvan kerrontatyylistä, joka on siis sota-ajan lapsen näkökulmasta ja kuvasto tässä onkin jo siksi yksi Narusen tähänastisen uran sievimmistä. Tälläkin kertaa kyseessä on perinteinen tarina lapsen viattomuuden joutumisesta koetukselle vanhempien vehkeilyjen vuoksi, mutta omaan makuuni tämä ei tuntunut likimainkaan niin kiusallisen sokeriselta kuin näiden kanssa yleensä on asian laita.
Itse asiassa Sincerity on parhaimmillaan jopa pahuksen kaunis elokuva. Erityisesti pienemmissä hiljaisissa kohtauksissa, joissa hahmojen pienet eleet kertovat kaiken tarpeellisen sekä tietysti viattomammat kohtaukset, joissa lapset saavat olla vain lapsia.

Harmittavasti tällä kertaa elokuva ei The Whole Family Worksin tavoin täysin päässyt sensorin kynsistä vaan tähän on menty lisäämään vähän militaristisempaa sanomaa loppuun. Oikeastaan töksähtelevä ja pakotettu loppu onkin helposti suurin kompastuskivi muuten ihastuttavassa melodraamassa. Toisenlaisella päätöksellä tämä voisikin kuulua omiin Naruse-suosikkeihini.



Arvio: 4/5



MAKOGORO, 1939 Japani
Ohjaus: Mikio Naruse
Käsikirjoitus: 
Mikio Naruse, Yojiro Ishizaka
Näyttelijät: 
Etchan, Fusako Fujima, Minoru Takada, Sachiko Murase, Sôji Kiyokawa, Takako Irie, Teruko Kato

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.