Ran (1985)

Kärvistelleessään 70-luvun puoli- ja loppuvaiheilla jo legendaarisiin mittasuhteisiin paisuneiden rahoitus- ja tuotanto-ongelmiensa kanssa Akira Kurosawa tuli lukeneeksi japanilaisesta sotaherrasta ja tämän kolmesta uskollisesta pojasta. Mestarin mielessä kolme uskollista poikaa muuttuikin nopeasti kolmeksi petolliseksi vallantavoittelijaksi ja itse tarina tragediaksi, kun tähän päälle samaisesta aiheesta löytyi vieläpä klassinen Shakespeare-näytelmä, valmis käsikirjoitus syntyi kuin itsestään.

Tarinan päähenkilö on vanha sotaherra Ichimonji Hidetora, joka päättää hyväuskoisuuttaan jakaa valtansa poikiensa kesken ja vastaväitteitä esittävä nuorimmainen karkoketaan isänsä mailta. Nopeasti kuitenkin paljastuu veljen olleen oikeassa ja koko vanha valtakunta hajoaa täydelliseen kaaokseen ja verenvuodatukseen, joka pyyhkäisee koko entisen mahtisuvun juurineen.

Tällä kertaa Kurosawa on palannut takaisin Seittien linnan ja no-teatterin maisemiin. Teatterimaisesti elehtivä Tatsuya Nakadain tulkitsema vanhus on esimerkiksi maskeerattu kuin kirjaimellisesti maskia pitäväksi no-näyttelijäksi, minkä lisäksi lavastuksessa ja tarinan tietyissä vaiheissa kuultavissa huilumusiikeissa on otettu huomioon sikäläisen muodolliset teatteriperinteet.

Temaattisesti Ran on taatusti Kurosawan uran synkin ja nihilistisin elokuva, jolta ei kannatakaan lähteä odottamaan onnellista loppua, sillä buddhat ja jumalat ovat hylänneet maailman oman onnensa nojaan ja ihmiset elävät keskenään täydellisessä hobbesilaisessa luonnontilassa. Kurosawa itse on verrannut henkisesti ja fyysisesti tuhoutuvaa miestä itseensä, vanhaan mestariin joka vanhemmiten koko elämäntyönsä valuneen tyhjiin ja jonka julistettiin avoimesti tämän tekoaikaan olevan jo mennyttä historiaa. Kurosawan itsensä vaimo kuoli kesken kuvausten syöpään.

Aikanaan siihenastisen historian kallein japanilainen elokuva on myös yksi komeimmista: Rania katsoessa ei voi kuin ihailla mestariohjaajan pilkuntarkkaa järjestelmällisyyttä, jossa jokainen pilvi ja hiekanmurunenkin tuntuu osuneen juuri oikeaan kohtaan oikeaan aikaan. Pelkästään näyttävyydessä tämä peseekin helposti useimmat nykyajan kovimmatkin mättöleffat - eikä tarvitse siihen edes nykyajan kalliita tietokone-efektejä. Oscar parhaasta puvustuksesta, ehdokkuus parhaasta lavastuksesta ja kuvauksesta olivat enemmän kuin ansaittuja.

Ran ei ole Akira Kurosawan viimeinen elokuva, mutta se on viimeinen merkittävä ja suuri eepos, jonka mies tuli urallaan tehneeksi. Ranin jälkeen kaikki oleellinen sanottava oli jo sanottu ja tehty, mutta mies jatkoi leipätyötään vielä elämänsä viimeiset vuodet vähäpätöisempien käsikirjoitus- ja ohjausprojektien parissa. Yksi komea luku elokuvan historiassa on lähellä päätöstään.



Arvio: 5/5



RAN, 1985 Japani, Ranska
Tuotanto: Serge Silberman, Masato Hara
Ohjaus: Akira Kurosawa
Käsikirjoitus: Akira Kurosawa, Hideo Oguni, Masato Ide
Näyttelijät: Akira Terao, Daisuke Ryu, Jinpachi Nezu, Masayuki Yui, Mieko Harada, Tatsuya Nakadai, Yoshiko Miyazaki