Jos Akira Kurosawalla meni Dersu Uzalan aikaan heikosti, niin sen jälkeen tilanne vielä paheni entisestään, sillä helppoja kesähittejä kuumeisesti janoava japanilainen elokuvateollisuus ei nähnyt vanhan mestarin kalliissa taideproduktioissa kuin tarpeettomia kustannuksia. Epätoivoissaan Kurosawa päätyikin esiintymään jälleen häpeäkseen viskimainoksissa saadakseen edes jotain kasaan.
Kagemushasta on joskus sanottu, että sen olevan kaikista Akira Kurosawan elokuvista parhaiten dokumentoitu ja tarkimmin suunniteltu, sillä Kurosawa itse ei uskonut ikinä saavansa sitä tehtyä luonnoksia pitemmälle. Tällä kertaa pelastus kuitenkin saapui Francis Ford Coppolan ja George Lucasin muodostaman kaksikon hahmossa, joka sai taivuteltua jo kertaalleen Kurosawan kanssa törmäyskurssilla olleen 20th Century Foxin rahoittamaan mestarin suurproduktion länsimaisia levitysoikeuksia vastaan.
Ilokseni voin ainakin todeta, että tällä kertaa palataan pitkästä aikaa takaisin Kurosawan perinteisimpiin mahdollisiin teemoihin: tutkimaan toden ja illuusion suhdetta. Illuusiota edustaa tällä kertaa 1500-luvun levottomassa Japanissa elävä pikkurikollinen, joka värvätään mahtavan sotaherra Takeda Shingenin kaksoisolennoksi eli varjokenraaliksi. Paha vain, että sotaherra Shingen sattuu potkaisemaan tyhjää ja kaksoisolento joutuu omaksumaan ja opettelemaan herransa identiteetin viimeistä piirtoa myöden. Elokuvan päätös on yksi Kurosawan uran pessimistisimmistä.
Kagemushan kulissientakaiset ongelmat ovat jo omanlaistaan elokuvahistoriallista legendaa: pääosaan valittu aikansa tähti Shintaro Katsu sai potkut ja ensimmäisinä päivinä erimielisyyksien takia ja tämän tilalle palkattiin Harakiristä ja Sword of Doomista tuttu Tatsuya Nakadai, jolla vastaavasti oli omat aikatauluongelmansa. Sitten alunperin kuvaajaksi pestattu Rashomonin Kazuo Miyagawa kärsi silmävaivoista ja elokuvan musiikeista vastannut Masaru Sato vetäytyi projektista taiteellisten erimielisyyksien vuoksi, keskeisiä näyttelijöitä loukkaantui pudottuaan hevosen selästä ja kertaalleen kuvauksiin iski taifuuni.
Kaikista mahdollisista ja mahdottomista vastoinkäymisistään huolimatta Kagemusha on suorastaan yllättävänkin onnistunut historiallinen sotaelokuva, siitä kiitos tinkimättömälle Kurosawalle itselleen. Vähemmän kunniallisena meriittinä ohjaajalle elokuvan tarinan mukaan eeppisestä lopputaistelusta suurin osa jäi tiettävästi leikkauspöydälle ja pompöösi oopperamainen musiikkiraita, joka ei ainakaan omasta mielestäni sovi muuhun elokuvaan ollenkaan.
Mutta ketä oikein yritän tässä huijata? Kagemusha on Kurosawan paluu asian ytimeen, maailmanluokan historiallinen sotaelokuva, jossa kuitenkin on vielä etenkin tarinamielessä paljon missä parantaa. Ja parannustahan luonnollisesti tulikin vuosia myöhemmin, sillä tätä tehdessään Kurosawalla oli jo seuraava, huomattavasti suurempi historiallinen produktio suunnitteilla...
Arvio: 4.5/5
KAGEMUSHA, 1980 Japani
Tuotanto: Akira Kurosawa, Tomoyuki Tanaka Ohjaus: Akira Kurosawa, Ishirô Honda
Käsikirjoitus: Akira Kurosawa, Masato Ide
Näyttelijät: Daisuke Ryu, Jinpachi Nezu, Kenichi Hagiwara, Tatsuya Nakadai, Tsutomu Yamazaki
Arvio: 4.5/5
KAGEMUSHA, 1980 Japani
Tuotanto: Akira Kurosawa, Tomoyuki Tanaka Ohjaus: Akira Kurosawa, Ishirô Honda
Käsikirjoitus: Akira Kurosawa, Masato Ide
Näyttelijät: Daisuke Ryu, Jinpachi Nezu, Kenichi Hagiwara, Tatsuya Nakadai, Tsutomu Yamazaki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.