Dersu Uzala (1975)

Akira Kurosawa eli Dersu Uzalan vuosina elämänsä jatkoaikaa selviydyttyään vakavasta masennuksesta ja Köyhän pikajunaa seuranneesta itsemurhayrityksestä. Vanha mies alkoi olla menettänyt uskonsa niin japanilaiseen yhteiskuntaan, vanhoihin humanistisiin ihanteisiinsa sekä itseensä taiteilijana. Seurasi kokonainen joukko ohjaajalle epätavallisia esiintymisiä median edessä, mikä huipentui ohjaajan uran nolostuttavimpaan hetkeen näyttelijänä viskimainoksessa.

Näihin aikoihin omien ongelmiensa kanssa painivasta Neuvostoliitosta otettiin Kurosawaan yhteyttä tarjoamalla mestarille mahdollisuutta kuvata haluamansa teos isäntiensä laskuun suhteellisen huomattavilla taiteellisilla vapauksilla. Kurosawa otti tarjouksesta vaarin nähtyään tilaisuuden toteuttaa jo 30-luvulta hahmottelemaansa filmatisointia Vladimir Arsenijevin Dersu Uzalasta, jonka alkuperäiset suunnitelmat jouduttiin aikoinaan hyllyttämään käännösongelmien vuoksi.

Dersu Uzalan tarina sijoittuu 1900-luvun alun Siperiaan, jossa kapteeni Arsenijev on työryhmineen tutkimusmatkalla. Näiden joukkoon liittyy omituinen ja pienikokoinen metsien mies nimeltä Dersu Uzala, joka sivistymättömyydestään huolimatta osoittautuu sivilisaation parissa kasvaneita viisaammaksi mystiseksi metsien kasvatiksi, klassiseksi rousseaulaiseksi jaloksi villiksi.

Arsenjev palaa vuosien päästä uudelle tutkimusmatkalle ja törmää siinä sivussa myös vanhaan ystäväänsä Dersu Uzalaan. Tällä kertaa vanha metsästäjä pelastaa ystävänsä siperiantiikerin hyökkäykseltä, mutta tulee samalla kauhukseen surmanneeksi eläimen. Uzala nimittäin uskoo luonnonhenkien kostavan pyhien tiikereiden surmaajille lähettämällä näiden perään toisen...

Dersu Uzalan tarina on muuten tosi, hahmosta löytyy valokuvia ihan Wikipediastakin.

Kuten varmaan jokaisen Akira Kurosawan tuotoksen kohdalla, tämäkin on monelle joko ehdoton mestariteos ja maailman paras elokuva tai sitten pelkkä tylsä kaksi ja puolituntinen. Itse varmaan olen jotain siltä väliltä, sillä vaikka odotin tästä huomattavasti tylsempää kuin mitä lopulta sain, en kuitenkaan kuulu tämän suurimpiin ihailijoihin.

Tai siis... Dersu Uzalan tarinahan on oikein söpö kertomus ystävyydestä ja selviytymisestä, mutta ne parhaat kurosawamaisen tasot ja tulkinnat loistavat jälleen kerran täysin poissaolollaan. Parasta mitä tästä itse sain irti, oli hieno kuvaus joka korosti ihmisen mitättömyyttä luonnonvoimien edessä sekä luonnonvärien käyttö, mutta Kurosawan elokuvilta on tottunut odottamaan vieläkin enemmän.

Kai Dersu Uzala loppujen lopuksi ihan pätevä elokuva on, mutta kyllä tätäkin katsoessa vain jäi miettimään kaikkia tälle osoitettua glooriaa ja ylisanoja. Mestariteos? Enpä usko. Kurosawa pystyi halutessaan paljon parempaan.



Arvio: 4/5



DERSU UZALA, 1975 Neuvostoliitto, Japani
Ohjaus: Akira Kurosawa
Käsikirjoitus: Akira Kurosawa, Vladimir Arsenijev
Näyttelijät: Juri Solomine, Maxim Munzuk, Stšemeikl Tšokmorov, Svetlana Danieltšanka