maanantai 20. elokuuta 2018

Hop (2011)


Koska menin aloittamaan näiden Illuminationin patalaiskojen copypaste-elokuvien ruotimisen, päätin viedä koko maratonin kunnialla päätökseen arvostelemalla kerralla vähän isomman hatullisen firman tuotoksia, onhan kyseessä sentään aikamme merkittävimpiä ja menestyneimpiä animaatiostudioita heti Disneyn itsensä jälkeen. Siis rahassa mitattuna.
Tämänkertainen elokuva on osa 2000-luvun alkupuoliskon cgi-animaatiota ja näyteltyä elokuvaa yhdistävien lastenleffojen villitystä, jonka muihin mestariteoksiin lukeutuvat mm. sellaiset uuden ajan ikimuistoiset rakastetut klassikot kuin Alvin ja pikkuoravatKarvinen - elokuva ja Smurffit. Itse asiassa tämä menee vielä askelen pitemmälle kopioimalla useita kohtauksia sekä pestaamalla näyttelijöitä ja ohjaajan suoraan kyseisista elokuvataiteen merkkiteoksista. Nyt varmaan mietityttää, mikä voisi mennä pieleen?
Puhutaanpa siitä...

Hopin tarinantapaisen alussa Pääsiäissaarilla asuvan satumaisen karkkitehtaan omistavan pääsiäispupu toivoisi poikansa jatkavan työtään, mutta isäänsä vastaan kapinoiva teini-ikäinen hörökorva haluaakin olla rumpali ja karkaa Hollywoodiin toteuttamaan unelmaansa. Halivuudissa teinipupu löyttäytyy yhteen nelikymppisen huippumallin esittämän "nuoren" kanssa ja päätyy itsensä käkkäräpään juontamaan televisiokilpailuun.
"Juoni" tosin kannattaa ymmärtää tässä vaiheessa lähinnä omaksi tulkinnakseni, sillä koko elokuva tuntui koostuvan lähinnä yksittäisistä toisiinsa hädintuskin liittyvistä ideoista ja juonenpätkistä, jotka eivät kovinkaan usein johtaneet mihinkään ja jotka yleensä vain unohdettiin kätevästi jossain vaiheessa. Kaikkein pahin moka löytyy lopusta, jossa koko puolitoistatuntisen kohelluksen keskeinen konflikti ratkaistaan yksinkertaisesti toteamalla teinipupun voivan olla sekä pääsiäispupu että rumpali. Tämä ei siis ole vitsi.

Tässä elokuvassa ei ole yhtään mitään omaa, vaan kaikki mahdollinen on jälleen perinteiseen Illumination-tyyliin kopioitu vain siekailematta muista paremmista elokuvista. Satumainen karkkitehdas esimerkiksi on luonnollisesti suoraan Jali ja suklaatehtaasta, pääsiäispupun rumpalipoika on rumpalipoika koska Bambissa oli rumpalipupu ja animoidun jäniksen ja oikean näyttelijän yhteispeli on Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?:in kierrätystä. Itse "tarinan" runkokin on vastaavasti lähestulkoon jokaisesta 2000-luvun nuorisoelokuvasta tuttu buddy-kuvio ja sekaan ujutetut kasariviittaukset edustavat dekadentin 2010-luvun elokuvan ärsyttävimpiä kliseitä heti pahan korporaation jälkeen.
En rehellisesti sanottuna keksi Hopista oikein mitään kauhean positiivista sanottavaa. Jokainen kuva, jokainen repliikki ja kohtaus tässä elokuvassa tihkuu klisettä kliseen päälle. Tarina on vain huono tekosyy kursia kasaan epämääräisiä kömpelöä cgi-animaatiota sisältäviä kohtauksia ja dialogi vilisee sattumanvaraisia irtovitsejä, joista enintään 2-3 pystyi hölmöydessään edes hymähdyttämään. Valtaosa Hopista on pelkkää mielikuvituksetonta ja tylsää kierrätystä, täydellinen luovan lahjattomuuden ja laiskuuden riemuvoitto.



Arvio: 1/5



HOP, 2011 USA
Tuotanto: Chris Meledandri, 
Michele Imperato Stabile
Ohjaus: Tim Hill
Käsikirjoitus: Brian Lynch, Cinco Paul, Ken Daurio
Näyttelijät: Chelsea Handler, David Hasselhoff, Elizabeth Perkins, Hugh Laurie, James Marsden, Kaley Cuoco, Russell Brand

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.