Akira Kurosawan unet (1990)

Monenlaisten pienten ja suurten ongelmien kanssa painiskellut Akira Kurosawa oli monessa ilmansuunnassa julistettu menneen ajan pölyttyneeksi dinosaurukseksi jo kauan ennen Ranin ja Kagemushan ohjaamista, joissa mies kummassakin omaelämänkerrallisesti kuvasi vanhan miehen todistamassa kaiken rakastamansa täydellistä tuhoa.

Mutta pelipä ei vielä ollutkaan Kurosawan osalta ohi, sillä mies sai vanhemmiten vetoapua länsimaisilta tahoilta vielä viimeisiä elokuviaan varten. Tällä kertaa mukaan tarjoutui George Lucasin ja Francis Ford Coppolan lisäksi vielä Steven Spielbergkin, joka edelleen auttoi vanhaa mestaria saamaan kattavan rahoitussopimuksen Warner Brosilta. Lucas puolestaan toi mukanaan Industrial Light & Magicin erikoistehostevelhoineen.

Akira Kurosawan unet taitaa jo nimessään spoilata koko jutun juonen täydellisesti. Kyseessä nimittäin on vanhan miehen elämänsä aikana näkemistä unista koottu kahdeksaan osaan erilaisten painajaisten ja lapsekkaan fantasiamaisten välillä jaettu antologiaelokuvia ilman kovinkaan kaksista yhtenäistä narratiivia.

Yksi omista suosikeistani on ihka ensimmäinen lyhyt, mutta värikäs tarina, jossa Akira todistaa sateisena kesäpäivänä noh-näyttelijöitä muistuttavien kettujen häät ja joutuu menemään myöhemmin pyytämään näiltä anteeksi. Keskivaiheilla nähtävä sukellus Vincent van Goghin taiteeseen on sekin paitsi hauska tarina, joka sisältää myös yllättävän hauskan ohjaajacameon, jota en tässä spoilaa.

Itse olin monessa kohtaa kovinkin mieltynyt Unien visuaaliseen ja rauhalliseen tyyliin, jossa kerrankin kaikenlainen ylimääräinen kikkailu, turha dialogi ja eeppisyys on jätetty vähemmälle silkan kuvallisen ilottelun tieltä. Kuitenkin itse odotin suuren taiteilijan unilta jotain vähän symbolisempaa ja surrealistisempaa, vähän jotain Alejandro Jodorowskyn kaltaista menoa enkä näinkin selkeitä ja järjellä ymmärrettäviä pienoistarinoita.

Itse en pidä Unia Akira Kurosawan kaikkein kirkkaimpaan kärkeen kuuluvana teoksena, mutta omasta mielestäni se on kuitenkin paljon parempi kuin ikäloppuna pidetyn vanhan veteraanin elokuvalta voisi odottaa. Unistaan kertomisen suurin ongelma taitaakin piillä siinä tosiassa, että ne merkitsevät kaikessa värikkyydessänkin jotain vain näkijälleen itselleen.



Arvio: 4/5



YUME, 1990 Japani, USA
Tuotanto: Hideo Kurosawa, Mike Y. Inoue
Ohjaus: Akira Kurosawa
Käsikirjoitus: Akira Kurosawa
Näyttelijät: Akira Terao, Mitsunori Isaki, Toshihiko Nakano