Alkuperäisissä Animaanisissa oli jakso, joka syystä tai toisesta tulee aina mieleeni tällaisia nostalgiakierrätyksiä katsoessa. Kyseisessä episodissa Pinky & Brain alkavat tuottaa omaa suosittua lastenpiirrettyään, joka kuitenkin loppuu yllättäen kesken kaksikon syväjäädytettyä itsensä. Vuosikymmeniä myöhemmin duo piirrettyineen tekee paluun ja yrittää vedota aikuistuneen alkuperäisyleisönsä puhtaaseen nostalgiaan noustakseen viimein maailmanherruuteen. Suunnitelma kuitenkin epäonnistuu, sillä todellisuudessa ihmiset ovat vielä vuosikymmeniä myöhemminkin katkeria entisen suosikkisarjansa äkillisestä lopusta.
Kyseinen episodi kuvaa niin täydellisesti aikamme valtavirran typerää nostalgiahumputusta, että alkuperäisillä tekijöillä luulisi olleen takataskussaan vähintään aikakone tai kristallipallo, joilla satiirin parhaat ideat on käyty poimimassa suoraan meidän pahkasikamaailmamme elävästä elämästä. Valitettavasti Animaaniset itsekin joutui tämän samaisen hulluuden uhriksi vuosi sitten, eikä jälki ollut kovin kaksista kuin enintään teknisessä mielessä. Onneksi tuo kompostista esiin kaivettu kierrätystuote kuitenkin keräsi Warnerille paljon kaivattua vihreää, joten toisen tuotantokauden tuottaminen samoilla eväillä oli helppo ja turvallinen valinta.
Mikäli tosin odotit toiseltakaan tuotantokaudelta mitään todella repäisevää ja uutta, tulet todennäköisesti pettymään karvaasti. Tekijöiden kunniaksi on ainakin sanottava, että edellisen kauden saamasta kritiikistä on selvästi otettu vaari ja tökeröt poliittiset viittaukset on tällä kertaa jätetty huomattavasti vähemmälle, mutta ensimmäistä vaivannut kierrätysasenne on ja pysyy yhä edelleen. Koska Animaanisten rebootin toisenkin kauden ainut tarkoitus on yksinkertaisesti plagioida alkuperäistä mahdollisimman uskollisesti, ei minkäänlaisia merkittäviä muutoksia konseptiin ole voitu tälläkään kertaa tehdä tai alkuperäisten luojien tylyn dumppaamisen jäljiltä edes hyödyntää näiden osaamista tai hahmoja - ei edes Minervaa tai Slappyä.
Jos siis rakastit Animaanisten reboot-a-maken ensimmäisen tuotantokauden itseään armottomasti toistavaa kaavamaisuutta, tylsiä musikaalinumeroita ja itsensä plagiointia, tulet todennäköisesti rakastamaan myös tätä toista täysin rinnoin. Tällä kertaa viimeisen kohdalla on vielä nähty erityisen suurta vaivaa mm. napsimalla aikaisempien näkemysten lauluja ja sijoittamalla niitä johonkin toiseen aikakauteen ja maanosaan sekä vetämällä sama kasaripiirretyille ja kaikille maailman toiminta-animeille irvaileva kohtaus vielä kolmannen kerran uusiksi vähän eri kaavalla. Rahaa tämän kaiken toteuttamiseen on selvästi poltettu kuin viimeistä päivää, mutta laadukkaaseen komediaan tarvitaan muutakin kuin paksu kukkaro.
En uskokaan Animaanisten uuden tulemisen kykenevän valloittamaan maailmaa Warnereiden taskuun, enkä oikeastaan edes toivo sille kolmatta tuotantokautta ellei kauan sitten kadonnutta vilpitöntä inspiraatiota kaiveta taas naftaliinista tympeän nostalgiarahastuksen sijaan. Animaanisten takana on selvästi pienen armeijan verran huippulahjakasta väkeä, jolta voisi ehkä parhaimmillaan irrota omanlaistaankin huumoria, mutta niin kauan kuin tällainen pelleily jatkuu, en näe vanhan suosikkini nykyiselle inkarnaatiolle kovinkaan pitkää ikää ennen sarjan lopullista lakkautusta. Ysärinostalgian ihmeellinen voima pitänee homman kuitenkin hengissä vielä vuosikaudet, joten minä pidän pääni kiinni ennustuksineni ja luen vaikka kirjan.
Arvio: 2.5/5
ANIMANIACS, 2021 USA
Ohjaus: Adriel Garcia, Brett Varon, Erik Knutson, Katie Rice
Käsikirjoitus: Brad Deprima, Brian Polk, James Butler, Jordan Vandina, Kathleen Chen, Lucas Crandles, Ted Mulkerin, Timothy Nash, Wellesley Wild
Näyttelijät: Frank Welker, Jess Harnell, Maurice LaMarche, Rob Paulsen, Stephanie Escajeda, Tress MacNeille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.