Peter Pan ja merirosvot (1990-1991)

Jokaisella 90-luvulla lapsuusvuotensa eläneellä on taatusti jonkinlainen käsitys ajan ominaisesta muodista ja hengestä. Toisille aihe tuo ensimmäisenä mieleen grungen, punkin uuden tulemisen sekä kokeellisen vaihtoehtorockin kaltaiset musiikkimaailman nykyisin niin nostalgiset ilmiöt, toisille ysäri tarkoittaa nimenomaan ulkopuolisuuden sekä kaikenlaisten hämärien ja muuten vain sekopäisten tyyppien estotonta romantisointia. Ysärillä ufoihin uskova Fox Mulder oli nuorison oma kulttuuri-ikoni sekä nuorten naisten palvoma seksisymboli.

Ajan henki ei kuitenkaan monestikaan tapaa muuttaa muotoaan kuin vuoden tai pari virallisen vuosikymmenen vaihduttua. Ysärin omin ja tunnistettavin henki murtautui kahleistaan vasta vuoden 1991 kesän ja syksyn kuluessa nousevan animaatiokuumeen sekä uuden ajan musiikkitrendien nimekkäimpien edustajien lyödessä kertarysäyksellä itsensä läpi jättäen taakseen kasarivuosien imeläksi käyneen ällökaupallisen massakulttuurin palavan tuhkan. Animaatiomaailmassa 90-luku tunnetaankin koko taiteenlajin renessanssina ja kultakautena.

20th Century Fox oli yksi harvoista suurista tekijöistä, jotka olivat haistaneet tulevan trendin jo hyvän aikaa ennen kulttuurivallankumouksen räjähtämistä valloilleen. Simpsonien 80-luvun lopulla nauttiman suunnattoman menestyksen vanavedessä tuotantoyhtiössä päätettiinkin panostaa yhä enemmän nuorisolle suunnattuihin laadukkaampiin piirrettyihin tyypillisen kasarimoskan sijasta. Yksi ensimmäisistä lajissaan oli klassisen Peter Panin tarinan pohjalta tuotettu 65-osainen sarja, jota muinoin Suomenkin televisiossa näytettiin pahamaineisen Agapion dubbaamana. Kyseistä luomusta ei liene koskaan näytetty uusintana, eikä sitä ole mahdollista katsoa nykyisinkään kuin huonolaatuisilta bootleg-kopioilta, mutta vanhat parrat tietävät kyseessä olevan edelleen yksi pioneerivuosien nautittavimmista animaatioista...

Ensimmäisenä tekonani haluaisin ojentaa ruusun Peter Panin ja merirosvojen tekijöille kertakaikkisen upeasta konseptista. J.M. Barrien alkuperäistarina oli jo näihin aikoihin filmatisoitu ja kerrottu eri muodoissaan niin moneen otteeseen, ettei suorassa kopiossa olisi ollutkaan enää minkäänlaista mieltä. Silkan kierrätyksen sijaan Foxin animaatiotiimi päättikin yksinkertaisesti napata Barrien teoksen hahmot, maailman ja mytologian, mutta koettaa löytää omaa ääntään laajentamalla ja syventämällä alkuperäisen klassikon sekä sen keskeisimpien filmatisointien teemoja niiden henkeä ja perintöä samalla kunnioittaen.

Ovelana vetona Foxin näkemys ei sisälläkään minkäänlaista erillistä esittelyä tai turhaa lässytystä, vaan katsojan yksinkertaisesti oletetaan tuntevan hahmot ja näiden asuttaman maailman sellaisenaan ennen ensimmäisen episodin alkuakaan siitäkin huolimatta, etteivät nämä muistuta ulkoisesti mitään aiempaa inkarnaatiotaan. Käsikirjoitustiimin työ on kuitenkin hoidettu ihailtavan mallikkaasti kotiin, sillä kullakin sarjan hahmoista on jo ensimmäisistä episodeista havaittavissa johdonmukaisen yksilöllinen ja tunnistettava persoonallisuutensa, joista on paitsi helppo pitää, mutta myös hyväksyä luontevana osana lähdeuskollista lorea.

Kaikista Peter Panin hahmoista muistettavin on luonnollisesti Tim Curryn koko varrellaan tulkitsema kapteeni Koukku, jonka persoonallisuus on saanut Foxin tekijöiden käsissä täysin uudenlaisia mielettömiä ulottuvuuksia. Hahmon ollessa periaatteessa edelleen tyypillinen satujen roisto, tällä on kuitenkin samalla oma kummallinen eettinen koodistonsa ja herrasmiesmäiset ihanteensa: yhdessä hetkessä Koukku saattaa olla hurjista hurjin miekkamies maailmassa, mutta toisaalta herkistyä suurena kaunokirjallisuuden ystävänä kuullessaan jonkun lausuvan otteita Shakespearen teoksista. Uskokaa tai älkää: Foxin Koukun kanssa on mahdollista myös järkeillä ja ratkaista ongelmia vetoamalla tämän kunniantuntoon.

Jos hahmot ovat Peter Panissa erinomaisia, voinee samaa sanoa yksittäisten episodien varsinaisesta sisällöstäkin. Lähdemateriaalin tuntien tuskin tuleekaan yllätyksenä koko komeuden pyörivän tavalla tai toisella perinteisen satufantasian ja seikkailun ympärillä. Pienoisena twistinä Foxin tiimi on kuitenkin hoitanut kerrontansa yllättävänkin kypsällä otteella: siinä missä useimmat vastaavat piirretyt kertovat yksinkertaisesti hyvän ja pahan kohtaamisesta, seuraa onnettomuus Peter Panissa monesti lyhytnäköisyyden, ylpeyden ja ahneuden kaltaisista pienistä paheista erityisesti pikkumaisen ja kärsimättömän päähenkilön itsensä kohdalla. Parhaimmillaan ratkaisu ongelmiin myös löytyy muualta kuin väkivallasta.

Näinkin massiivisessa produktiossa luonnollisesti piilee myös joukko heikompia episodeja, mutta toisaalta erityisen tasokkaat jaksot myös ovat lajissaan oikeasti harvinaisen muistettavia. Yksi alkupään episodi esimerkiksi keskittyy lähes täysin Shakespearen töiden ympärille, eräässä toisessa Peter Pan onnistuu pysäyttämään ajan ja kolmannessa varastamaan merirosvojen varjot. Eräässä jaksossa Wendy kohtaa oman tulevan lapsensa ja masentuu saatuaan siten tietää joskus lähtevänsä Mikä-Mikä-Maasta iäksi. Koko sarjan päättävässä ikimuistoisessa kaksiosaisessa klimaattisessa jaksossa Peter Pan alkaa ikääntyä raunioittaen samalla koko muun fantasiamaailman.

Peter Pan ja merirosvot oli ja on mielestäni edelleen hieno ja omaperäinen piirretty, joka ansaitsisi pientä kulttistatusta vuolaammin kiitosta. Moderneihin hienouksiin tottuneelle nuorisolle Foxin useamman pienemmän studion voimin tuotetun sarjan animaation äärilaidasta toiseen heittelevä laatu yksin todennäköisesti riittää esteeksi tällaisesta nauttimiseksi. Itse rakastin Peter Panin naiivin ajatonta idealismia, jossa matka tulee aina ennen päämäärää, maallisen mammonan himo ajaa ihmisen tuhoon ja jossa pahallakin on omat hyveensä puhtaan kaaoksen sijaan. Harmi vain, että Peter Pan ja merirosvot oli oikeassa paikassa väärään aikaan ja jäi siten myöhemmän animaatiovyöryn jalkoihin vaipuen lopulta unohduksiin.


Arvio: 5/5


FOX'S PETER PAN AND THE PIRATES, 1990-1991 USA, Japani
Ohjaus:
Käsikirjoitus: Bruce Reid Schaefer, Chris Hubbell, Chris Weber, Karen Willson, Lawrence H. Hartstein, Michael Reaves, Peter Lawrence, Sam Graham
Näyttelijät: Adam Carl, Chris M. Allport, Christina Lange, Debi Derryberry, Jack Angel, Jason Marsden, Michael Bacall, Tim Curry