Japanilainen Service Games eli Sega julkaisi vuonna 1988 uuden sukupolven edistyksellisen muskelikoneensa, jolla yhtiö toivoi viimein murtavansa suuren ja mahtavan Nintendon globaalin valta-aseman alallaan. Alkuaikojen raivokkaan markkinointikampanjan jatkoilla Segalla ymmärrettiin firman jääneen halutuista tuloksista rajusti jälkeen; jonkun oli keksittävä pyörä nopeasti uudelleen. Uhkarohkeana peliliikkeenä Sega päätti järjestää sisäisen kilpailun uudesta maskotista, josta tulisi edelleen yhtiön tuoteperheen myyvä keulakuva ja lippulaiva...
Segan kilpailun voittama Yuji Nakan, Hirokazu Yasuharan ja Naoto Oshiman
luoma Sonic-siili oli ideana mitä nerokkain: asennetta omaavan hahmon
tarkoituksena oli vedota Nintendon konsolin parissa lapsuutensa
viettäneisiin, nyt jo teini-ikään kypsyneisiin nuoriin, joille Mario toi
mieleen lähinnä päiväkodin hiekkalaatikkoleikit. Sonicin hahmo
itsessään tunnetusti keskittyi silkan nopeuden ympärille, mitä
ominaisuutta myös hyödynnettiin korostamaan Segan konsoleiden murskaavan
ylivoimaista tehoa suhteessa kilpailijoihinsa. Segan tempaus onnistui
lopulta yli suuruudenhulluimpienkin odotusten: firma nousi ns. yhdessä
yössä kilpailijaansa suuremmaksi mahtitekijäksi ja Sonic suosituimmaksi
videopelimaskotiksi maailmassa.
Samaan aikaan Segan kultakauden ja yleisen maskottikuumeen kanssa räjähti valloilleen myös 90-luvun suuri animaatiovallankumous, jota myös videopelimaailman uusi kuningas lähti hyödyntämään markkinoinnissaan peräti kahden kokonaisen täysin erilaisen piirrossarjan voimin samanaikaisesti. Adventures of Sonic the Hedgehog, kahdesta ensimmäinen, oli tekijöidensä löyhä yritys emuloida The Ren & Stimpy Shown repäisevää huumoria uutuuttaan kiiltelevän pelisarjan kontekstissa samalla houkutellen firman asiakkaiksi sellaisiakin lapsia, joille tuolloin nörttien harrastukseksi miellettyjen videopelien maailma ei vielä ollut tuttu.
Adventures of Sonic the Hedgehog
varsinaisen kohdeyleisön tuntien myös sen varsinaisen tyylin ja sisällön
pystyy helposti loihtimaan mieleensä vähäisemmälläkin esittelyllä:
kyseessä on pohjimmiltaan hyvin pinnallinen ja kevyt slapstick-komedia,
jossa tohtori Robotnik koomisine robottikätyreineen yrittää napata "sen
pahuksen hiirulaisen" tovereineen. Aina välillä sarjassa esitellään
erilaisia epämääräisiä uusia sivuhahmoja, mutta jakso toisensa perään
perusasetelma lähinnä toistaa itseään suoranaiseen tylsyyteen asti.
Näihin aikoihin Sonicin oma franchise taisikin olla kulttuuri-ilmiönä
mitä ilmeisimmin vielä niin tuore, ettei tekijöillä ollut minkäänlaista
lähdettä, mistä ammentaa mielikuvitukselleen inspiraatiota tai suuntaa.
Tietty turvallisuus ja riskien kaihtaminen lienevätkin Sonicin oman animaation pahimpia kompastuskiviä. Koska Adventures of Sonic the Hedgehog on lähtökohtaisesti tarkoitettu mainokseksi, siinä ei esimerkiksi ole kyetty hyödyntämään juurikaan animaation äärettömiä visuaalisia mahdollisuuksia saati sitten viljelemään "vaarallisempaa" sukkelaa huumoria tyypillisen aikakautensa laatutuotteen tapaan, vaan homma tuntuu molempien suhteen jääneen mälsästi kuin puolitiehen. Muutamien huvittavien läpsyttelyjen, ääninäyttelijöiden repäisyjen sekä ajattoman abstraktin ysärityylin päälle ei pienille lapsille suunnatussa Segan sarjassa juuri ole nimeksikään inhimilliseen järkiajatteluun vetoavaa asiasisältöä.
Ilmestymisaikanaan Sonicin oma sarja oli alle
kouluikäisten tenavien keskuudessa kohtalaisen suosittu ja onnistuikin
kasvattamaan jo valmiiksi lähes uskonnolliset mittasuhteet saaneen
Sonic-kultin kannattajajoukkoja entisestään. Nykypäivän teknisesti
hiotumpaan animaatioon tottuneen katsojan silmin kyseessä ei kuitenkaan
ole missään vaiheessa kovinkaan muistettava tapaus, mutta sopivan
pieninä annoksina ja väsyneellä mielellä nautittuna siitä voi hyvällä
säällä irrota viatonta nostalgista huvia vanhalle parrallekin kunhan
ennakko-odotuksensa on vain muistanut asettaa tarkoituksenmukaisen
alhaiselle tasolle. Se toinen sarja taas…
Arvio: 2.5/5
ADVENTURES OF SONIC THE HEDGEHOG, 1993-1996 USA, Espanja, Italia
Ohjaus: Kent Butterworth
Käsikirjoitus: Bob Forward, Bruce Shelly, Doug Booth, Douglas Purgason, Doug Molitor, Francis Moss, Gordon Bressack, Jeffrey Scott, Kent Butterworth, Kevin Donahue, Phil Harnage, Reed Shelly, Robert Askin, Rowby Goren
Näyttelijät: Christopher Evan Welch, Gary Chalk, Ian James Corlett, Jaleel White, Long John Baldry, Phil Hayes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.