Bucky O'Hare and the Toad Wars (1991-1992)

 

Lukija saattaa olla joskus päiväkotivuosinaan tai ehkä niiden jälkeenkin kuullut koko perheelle suunnatusta hauskasta ja opettavaisesta satuelokuvasta nimeltä Tähtien sota, jossa lasermiekkoja heiluttelevat new age -avaruusvelhot taistelevat pahaa imperiumia vastaan yhdessä donitsitukkaisen prinsessan johtaman vastarintaliikkeen kanssa. Koko seuraavan vuosikymmenen länsimainen viihdeteollisuus käytännössä eli George Lucasin alkuperäisen idean lypsämisestä eri muodoissaan, mikä tiesi samalla markkinoiden täyttymistä toinen toistaan älyttömämmistä avaruustaistelupiirretyistä ja niiden oheistuotteista.

Kukaan tuskin nykypäivänä enää muistaakaan Bucky O'Harea muusta kuin saagan oheistuotteista, mutta ainakin paperilla hahmon seikkailut olivat omassa Star Warsin avoimeen palvontaan keskittyvien teosten alagenressään pienoinen edelläkävijä. Vihreän avaruusjäniksen tiedetäänkin saaneen alkunsa Larry Haman ja Michael Goldenin muodostaman Marvel- ja DC-veteraaniduon käsissä niinkin varhain kuin heti ensimmäisen elokuvan ilmestymisen jälkeen. Continuity Comicsin kustantama sarjakuva saatiin lopulta ulos vasta kuutisen vuotta myöhemmin ja nyt käsillä oleva piirrettykin tekijöidensä harmiksi vasta keskellä ysärin alun suurta kulttuurivallankumousta, jolloin aiemman vuosikymmenen viihdeteollisuuden näkyvimpiin kuuluva ilmiö oli jo haihtumassa yleisestä tajunnasta.

Bucky O'Hare and the Toad Warsin antropomorfisten eläinten eli furryjen kansoittaman vaihtoehtoisen universumin tapahtumat lähtevät liikkeelle karikatyyrimäistä kasarivuosien konsumerismin tylsistyttämää Amerikkaa muistuttavan liskojen ja sammakoiden planeetan tiedemiesten integroitua tuottavuuden ja taloudellisen tehokkuuden nimissä kaikki planeetan härpäkkeet yhden ainoan supertietokoneen alle. Vähemmän yllättäen KOMPLEXiksi ristitty kaikkivoipa vekotin tulee kehittäneeksi itselleen oman tahdon ja muodostaneeksi planeetasta ytimen viruksen lailla galaksin syrjäisimpiinkin kolkkiin levittäytyvälle militarismin läpitunkemalle imperiumilleen. Alkuperäisessä sarjakuvassa KOMPLEX käyttää häikäilemättömästi hyväkseen liskoista ja sammakoista lobotomialeikattuja käskyläisiään, mutta kyynisemmässä piirretyssä nämä ovat yksinkertaisesti vain tyhmiä ja noudattavat kyselemättä auktoriteettien määräyksiä.

Bucky O'Hare, tuo uljas univormupukuinen vihreä suippokorva, on vaihtolämpöisiä ja näiden pahaa tekoälyjohtajaa vastaan käydyn suuren avaruussodan sankari, joka yhdessä tovereineen käytännössä yksin pitävät vastahakoisten tasalämpöisten rintamalinjoja kasassa. Kuten todellisessa elämässäkin, myös eläinten maailmassa poliitikot ovat vähintään ympäristöt pilaavan ja eläimiä orjuuttavaa vihollista vastaava uhka tavallisen kansan hyvinvoinnille, eikä yllättävänkin haavoittuvaisen avaruusjäniksen itsensäkään onnistumisesta aina ole takeita. Ensimmäisessä jaksossa Buckyn kotiplaneetta joutuukin galaktisen imperiumin käsiin ja sen asukkaat rahdataan pakkotyöhön KOMPLEXin joukkojen vankileireille.

Vihreän pupun avaruusseikkailu onkin tyyliltään vähän kuin kasarin ja ysärin välimaastoa: toisaalta se yrittää tarjota elämääkin suuremman konseptin kaapuun puettuna purevaakin yhteiskuntakritiikkiä, mutta samaan hengenvetoon se kuitenkin pyrkii edelleen ratsastamaan kasarivuosien trendeillä sekä markkinoimaan raivokkaasti omia oheistuotteitaan. Vaikka tarina esimerkiksi olisi voinut vain yksinkertaisesti kertoa taistelevista eläinhahmoista, oli mukaan jo alkuperäisessä sarjakuvassa ynnätty tyhjäksi statistiksi jäävä kvanttiteknologian luonnostaan hanskaava nerokas ihmislapsi ensisijaisesti vain keräämään kohderyhmän sympatioita. Toisin kuin alkuperäisessä sarjakuvassa, animaatiosovituksessa ihmishahmo ei edes jää eläinten universumin vangiksi, joten tämän kohtalolla ei isossa kuvassa ole senkään vertaa väliä.

Omasta mielestäni Bucky O'Haren pahin kompastuskivi onkin sen kliseinen käsikirjoitus, joka noudattaa vähän liiankin tarkasti esikuvansa mallia tarinassaan. Samalla furryfanien nautintohermoja kutkuttavista hahmoista on kirjoitettu vieläpä melkoisia typeryksiä, jotka eivät vain tee matkallaan ymmärrettäviä virheitä, vaan pahimmillaan uskomattomia emämunauksia, jotka tahraavat mielestäni lupaavan konseptin jo varhaisessa tutustumisvaiheessa. Ehkä typerryttävimpänä esimerkkinä Bucky tulee palkanneeksi ensimmäisten episodien aikana hyvisten avaruusaluksen uudeksi insinööriksi hakijoista kaikkein epäilyttävimmän liskon – joka tietysti paljastuu heti seuraavaksi vaihtolämpöisistä koostuvan vihollisarmeijan kätyriksi!

Bucky O’Haren animaatiosta vastasi aikoinaan samainen eteläkorealainen pulju, joka huolehti ainakin osittain myös Batmanin, Jimi matalan, Animaaniset ja monen muun ysäriklassikon tuotannosta. Tässäkin varhaisemmassa työnäytteessään firma tavoitteli selvästi uuden ajan tinkimättömämpää tyyliä kierrätykseen ja valmispaloihin perustuvan kasarivuosien liukuhihnametodin sijaan, mutta vaativahko projekti näyttäisi kaikkine monimutkaisine ja vauhdikkaine toimintakohtauksineen osoittautuneen tekijöilleen lopulta vähän liiankin kunnianhimoiseksi suupalaksi. Itse rankkaisinkin Bucky O'Haren teknisessä mielessä helposti useimpien kasarivuosien animaatioiden yläpuolelle, mutta pelkästään vastaavien korealaisten kynästä lähteneistä ysärivuosien teoksista melkein jokainen on työjäljeltään tätä tasokkaampi. Bucky O'Haren hahmoanimaatio on pahimmillaan aivan erityisen kankeaa jälkeä.

Kuten jo aiemmin vihjasin, ei Bucky O'Hare varsinaisesti räjäyttänyt ilmestyessään pankkia, eikä sen tuotantoa enää jatkettukaan kolmentoista episodin muodostaman pienen tarinakokonaisuuden jälkeen, mutta ennen suunnitelmien hylkäämistä franchisen omistajat olivat onneksi ehtineet sopimaan tuolloin kultakauttaan eläneen Konamin kanssa kahden peli tuottamisesta aiheen pohjalta. Sen lisäksi, että kumpikin ovat erinomaisen viihdyttäviä tapauksia nykypäivänäkin, nähtiin Bucky O'Haren arcadeversiossa yllättäen myös koko sarjan huipentumaksi tarkoitettu finaali, jossa vihertävä avaruusvemmelsääri murtautuu imperiumin suojausten läpi sen kuolontähteä muistuttavaan ytimeen tuhoamaan KOMPLEXin sekä vapauttamaan niin vaihtolämpöiset kuin näiden orjatkin sortajansa ikeestä. Legenda vihreän avaruusrusakon uroteoista ei näin ollen ollut erityisen riittoisa tai pitkäikäinen, mutta ainakin hahmon tyngäksi jäänyt tarina sai ansaitsemansa onnellisen lopun.

 
Arvio: 3/5


BUCKY O'HARE AND THE TOAD WARS, 1991-1992 USA, Ranska
Ohjaus: Bahram Rohani, Bruno-Rene Huchez, Karen Peterson
Käsikirjoitus: Christy Marx, Doug Moench, George Arthur Bloom, Larry Hama, Martin Pasko, Neal Adams, Peter Stone
Näyttelijät: Dale Wilson, Garry Chalk, Jason Michas, Long John Baldry, Margot Pinvidic, Scott McNeil, Shane Meier, Terry Klassen