Kahjokatti (1993-1994)

 

Meidän aikanamme viihdeteollisuutta itseensä borgien tavoin fuusioiva Disney-korporaatio oli ysärillä todellakin voimissaan. Vaikka vuosikymmenen suuri animaatiokuume alkoikin vasta vuoden 1991 kuluessa, oli länsimaisen teollisuusvaltion suuruisessa megakorporaatiossa televisiopuoli otettu haltuun jo hyvän matkaa 80-luvun alkupäässä; uudella vuosikymmenellä kohdeyleisön kasvaneiden tarpeiden tyydyttämiseen riitti pitkälle Kummikarhujen sekä Tikun ja Takun pelastuspartion kaltaisten klassikkosarjojen uusintojen näyttäminenkin.

Ehkä suurin kaikista vuosikymmenen vaihteen animaatiomaailman ilmiöistä oli Steven Spielbergin, Robert Zemeckisin ja animaatioguru Richard Williamsin johdolla sekä alan suurimpien toimijoiden yhteistyönä toteutettu Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?, yksi koko genren renessanssin ja uuden kultakauden tärkeimmistä katalyyteistä. Vaikka tuota kyseistä klassikkoa plagioitiinkin jo ilmestymisaikanaan avoimesti, eivät sen tekijät varsinaisesti itse päässeet ikinä suunnitelmissaan alkuperäistä elokuvaa ja paria lyhäriä paremmin leiville kilpailevien taustavoimien riitauduttua nopeasti rahan ja franchisen tekijänoikeusten suhteen.

Keskellä ysärin kultakauden kuuminta huumaa ilmestynyt Kahjokatti oli Disneyn kyynistäkin kyynisempi temppu koettaa rahastaa jo valmiiksi ylisaturoituneella Roger Rabbit -plagiaattien piskuisella alagenrellä – tällä kertaa jokainen alkuperäisen elokuvan hahmo on vain korvattu omilla luomuksilla, ettei firman tarvitsisi vastata tekemisistään kilpailijoilleen tai Steven Spielbergille. Idea on kuitenkin täsmälleen sama: huumorintajuton ihmispoliisi saa partnerikseen Bonkers-nimisen koomisen piirroshahmon ja tapahtumat sijoittuvat pitkälti Roger Rabbitin Toontownia vastaavaan... noh, Disneyn ikiomaan ja aivan varmasti originaaliin Toontowniin, jolla ei ole muuten mitään tekemistä sen toisen Toontownin kanssa.

Kahjokatin pahin ongelma onkin sisäänrakennettu jo sen omaan konseptiin, onhan kyseessä ilmestyessään vanhuuttaan natisevan ja liiankin riskittömän trendin kuppausyritys vailla minkäänlaista luovuuden häivääkään. Tällä kertaa ihmishahmotkaan eivät ole oikeita eläviä näyttelijöitä, vaan nämä on ihan kustannussyistäkin tyydytty vain piirtämään vähän erilaisella tyylillä kahden erottamiseksi toisistaan asiaa mantramaisesti toistavan dialogin lisäksi. Henkilökohtaisesti muistan tekijöiden ratkaisun olleen lähinnä hämmentävä, enkä tuolloin edes tuntenut Roger Rabbittia kuin nimeltä. Näin jälkikäteen sarjan pariin palatessakaan en kykene ymmärtämään tekijöiden logiikkaa kuin enintään liiketaloudellisesta näkökulmasta.

Disneyn rahastusyrityksen kohdalla edes yksittäisten episodien ruotimisessa ei ole minkäänlaista mieltä, sillä kirjaimellisesti muistettavinta koko sarjassa olikin aina Bonkersin kuuman furrytyttöystävän ohella ainoastaan sen laskelmoidun härski konsepti sekä täysin tunnistamattoman Jim Cummingsin Adam Sandler -mongerrusvaihteella esittämä, ärsyttävyydessään kaikkien aikojen listoilla korkealle nouseva nimihahmo. Yhtenä sarjan käytännön vitsinä alan rautaisimpiin ammattilaisiin lukeutuva Jim dubbasi niin Bonkersia kuin tämän poliisipariakin ja joutui studiossa mitä ilmeisimmin parhaimmillaan vetämään pitkät pätkät dialogia yksinpuheluna roolia laidasta toiseen lennosta ja lennokkaasti vaihdellen.

Bonkers J. Bobcatin kohellus ei lukeudukaan Disneyn televisiopiirrettyjen kaanonin kunniakkaimpaan kastiin kuin ehkä animaatioltaan. Mitä ilmeisimmin Disney ei itsekään oikein uskonut luomuksensa mahdollisuuksiin, sillä vaikka sarja Toontowniin sijoittuukin, ei siinä varsinaisesti koskaan nähdä edes firman itsensä omistamia klassisia hahmoja kuin pienten välähdysten verran. Eräässä episodissa jopa esiintyy laatikossa piileskelevä Mikki Hiiri, josta katsojalle paljastetaan vain tämän ääni. Jos ei muuta, niin samoihin aikoihin ilmestynyt Animaaniset ainakin sai tyhjänpäiväisestä Kahjokatista oivan kohteen irvailulleen.


Arvio: 2/5


BONKERS, 1993-1994 USA
Ohjaus: David Block, Eddy Houchins, Gordon Kent, Larry Latham, Richard Trueblood, Robert Taylor, Roy Wilson
Käsikirjoitus: Brian Swenlin, Bruce Talkington, Carl Swenson, Cathryn Perdue, Colleen Taber, David Block, David N. Titcher, Dean Stefan, Dev Ross, Ellen Svaco, Fred Lucky, Gary Sperling, Gordon Kent, Irv Bauer, Jay Lender, Jeff Saylor, Jim Peterson, John Behnke, Jordana Arkin, Kevin Campbell, Kevin Rafferty, Laraine Arkow, Len Smith, Len Uhley, Libby Hinson, Marion Wells, Mark Rhodes, Mark Zaslove, Marlowe Weisman, Mina Johnson, Ralph Sanchez, Richard Stanley, Robert Schechter, Rob Humphrey, Shari Goodhartz, Stephen Levi, Stephen Sustarsic, Steve Cuden, Tommasso Scilipesci, William Scherer
Näyttelijät: April Winchell, Charlie Adler, Corey Burton, Earl Boen, Eileen Brennan, Frank Welker, Jim Cummings, Karla DeVito, Rip Taylor, Robert Ridgely, Ron Perlman, Sherry Lynn