Courage the Cowardly Dog (1999-2002)

 

Länsimaisen animaation kultaisina ysärivuosina muuan John R. Dilworthin kajahtaneen luovan mielen alitajuisista syövereistä tähän maailmaan kumpusi lyhytelokuva nimeltä "The Chicken from Outer Space", pikimustan slapstick-komedian kaapuun puettu kauhutarina Courage-nimisen pelokkaan koiran sekä ulkoavaruudesta saapuneen hullun tappajakanan kohtaamisesta. Rehellisen repäisevän tarinan televisioensi-ilta oli valtava jymymenestys, ja Dilworthin hengentuote pääsikin lopulta kilpailemaan vuoden parhaan lyhyen animaation Oscarista ilmestymisaikansa kansainvälisten kärkinimien kanssa.

Dilworthin hauska lyhäri on mielestäni kestänyt aikaa erinomaisesti, mutta sen pohjalta Cartoon Networkille kehitetty televisiosarja jatkojalosti yksinkertaista ideaa edelleen aina hilpeään täydellisyyteen asti – siitäkin huolimatta, että jokainen episodi periaatteessa kierrättääkin kerta toisensa lähes identtistä peruskaavaa: alussa on pelokas koira sekä tämän omistava vanha pariskunta keskellä "ei mitään", jonkinlainen muinainen kirous tai salaperäinen pahuus laskeutuu näiden ylle ja (enimmäkseen) puhetaidoton koira yrittää estää onnettomuutta tapahtumasta.

Tietystä perustason kaavamaisuudestaankin huolimatta Courage the Cowardly Dog on todellisuudessa kaikkea muuta kuin kaavoihin kangistunut tai tylsä lastenpiirretty. Yhtenä olennaisimmista syistä niin konseptin viihdyttävyydelle kuin sen jännittävyydellekin on aivan alusta asti jokaisen episodin yksinkertaisen komedian ja puhtaan kauhun muodostamien ääripäiden välillä absurdisti tasapainoileva luova kaoottisuus, joka väistelee tehokkaasti kaikenlaisia valmiita odotuksia ja pitää katsojan jatkuvasti varpaisillaan: jo tekoaikanaan pelätylle hullun lehmän taudille virnuilevassa lyhärissäkin toinen vanhuksista muuttuu hulluksi kanaksi ja kuolee. Couragen maailmassa mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa.

Dilworth taustatiimeineen omasikin selvästi poikkeuksellisen syvällisen kokonaiskuvan kauhun ja trillereiden olemuksesta, ja laajaa temppuvalikoimaa on myös osattu luovasti hyödyntää sarjan kerronnassa. Eräänä toistuvana teemana Couragessa on pelko tuntematonta kohtaan, mikä vastaavasti realisoituu mm. täysin surrealistisen logiikan sekä erilaisten visuaalisten tekniikoiden luovana hyödyntämisenä: tyypillisenä hirviönä sarjassa nähdään esimerkiksi stop motionilla, kömpelöllä tietokoneosaamisella tai aidoilla näyttelijöillä toteutettuja kummajaisia, jotka eroavat tarkoituksellisesti muusta ympäristöstään kuin mustetahrat ja joilla ei välttämättä ole minkäänlaisia järjellisiä taustatarinoita tai motiiveja.

Courage the Cowardly Dogin taiteellinen tausta nojaakin keskeisten tekijöiden itsensä mukaan klassisen kauhun ohella erityisen vahvasti Salvador Dalin, muiden klassisten surrealistien sekä Charles Chaplinin ja Buster Keatonin kaltaisten mykän ajan koomikoiden töihin. Oman aikansa teoksista suorin vertailukohta Couragelle löytyy lähinnä The Ren & Stimpy Showsta, jonka tavoin genreen kuuluvan kevyellä ekspressionistisella kosketuksella silattu Dilworthin luomuskin uskaltaa olla luovan anarkistinen sekä käsitellä omalla tavallaan kuoleman, hulluuden ja väkivallan kaltaisia kiellettyjä aiheitakin lipsumatta missään kohtaa turhan huonon maun puolelle. Alusta asti itse tehty ja valmiita helppoja ratkaisuja kaihtava ääniraita kertoo paljon Couragen tekijöiden vaivannäöstä sarjansa tunnelman ja huumorin suhteen.

Kaikista Couragen episodeista ikimuistoisin ainakin itselleni on useampaan osaan jaettu kertomus kielletystä ystävyydestä. Tarina käynnistyy valkoiseen kaapuun ja hämmentävään naamioon pukeutuneen, Couragea lahnalla mäiskivän muukalaisen saapumisesta keskelle ”ei mitään”. Myöhemmin maskin alta paljastuu surullinen kissa, jonka paras ystävä on jäänyt keskelle väkivaltaista parisuhdetta koiran kanssa. Kyseisen jakson huumori kumpuaa tekijöiden virnuilusta sensuuria kohtaan, sillä kaikesta näkee tarinan kirjoitetun ensin täysin vakavissaan mahdollisimman ryppyotsaiseksi, mutta viime tipassa joitain sanoja sekä eleitä on vain vähän muuteltu lastenpiirrettyyn sopivaksi: kuka tahansa aikuinen huomaa ”ystävien” halauksen olleen alun perin suudelma, ”ystävien” olevan lesborakastavaisia sekä väkivaltaisen roiston todellisuudessa kuolevan jäädessään junan alle. Sensuuriviranomainen ei tietenkään ymmärtänyt taaskaan tarinan varsinaista vitsiä, joten episodi pääsi seulasta sellaisenaan läpi.

 

Paholaiskissa Katz on Couragen arkkivihollinen.

Monesta muusta aikansa länsimaisesta televisiopiirretystä poiketen Courage the Cowardly Dogin esityshistoriaan ei kuulu mainittavia kohuja eikä sen lakkauttaminen ollut mitenkään erityisen dramaattinen tai traaginen. Näin jälkikäteen kohtalaisen suositun sarjan voisi jopa sanoa lopettaneen ajoissa ja huipulla, eikä niin montaa muuta kaltaistaan vaivannutta tason laskua ehditty laskutavasta riippuen viidenkymmenen tai sadan episodin kohdalla näkemään lainkaan. Nykypäivän katsojankin silmin Dilworthin luomus on edelleen yksi uniikeimmista ja laadukkaimmista lajissaan: mitään täysin vastaavaa ei ole taidettu milloinkaan tehdä likimainkaan Couragea vastaavalla menestyksellä edes nousevan auringon maassa.


Arvio: 5/5


COURAGE THE COWARDLY DOG, 1999-2002 USA
Ohjaus: John R. Dilworth
Käsikirjoitus: Bill Marsilii, Craig Shemin, David Steven Cohen, Irvin S. Bauer, John R. Dilworth
Näyttelijät: Lionel G. Wilson, Marty Grabstein, Simon Prebble, Thea White