Presidentti (1919)

Vanhat tanskalaiset sukutarinat tietävät kertoa vanhan aristokraatin rakkaudesta tavalliseen maalaistyttöön, sekä onnettomasta avioliitosta joka rakastuneelle nuorukaiselle siitä seurasi. Myöhemmin samainen vanha isäntä vannotti poikaansa sukunsa linnain raunion äärellä olemaan toistamatta isänsä virhettä vaan naimaan veroisensa ylhäisönaisen. Sukunsa vesa kuitenkin erehtyy kihlautumaan nuoren maalaistyttösen kanssa vain jättääkseen tämän karvaasti oman onnensa nojaan isälleen antamansa lupauksen vuoksi.

Vuosien vieriessä moinen mitätön sivujuonne kuitenkin unohdetaan omia aikojaan ja nuoresta aristokraatista kasvaa yhteisönsä kunnioitettu jäsen. Erään kerran tuomarina toimivan miehen eteen tuodaan nuoren naisen tapaus, jossa rakastajansa hylkäämää maalaisnaista syytetään imeväisen lapsensa surmasta. Kuin kohtalon oikusta syytetty sattuu myös olemaan istuvan tuomarin avioton tytär tämän nuoruusvuosien kielletystä suhteesta.

Saattaa ehkä vaikuttaa vähän yllättävältä vedolta alkaa yhtäkkiä arvostella myös Carl Theodor Dreyerin tuotantoa kaiken muun ohella, mutta tanskalainen maestro on vuosien varrella vaikuttanut niin monen muun nimekkään tekijän tyyliin että muutamien myöhemmälle ajankohdalle suunnittelemieni maratonien suorittaminen käy todella vaikeaksi ilman näiden tärkeimpien esikuvien ja innoittajien perusteellista tuntemista. Viime vuosisadan pohjoismaisista elokuvaohjaajista Dreyer lieneekin kansainvälisesti vaikutusvaltaisimpia ja ihailluimpia itsensä Ingmar Bergmanin ohella, joten tällaisen perusteellisen läpileikkauksen tekeminen olikin itselleni vain ajan kysymys.

Presidentti sijoittuu vielä tulevan suurtekijän uran alkuvuosiin, jolloin tekniikka ei vielä ollut kehittynyt aivan perusasioita pitemmälle eikä ohjaajalla itselläänkään ollut vielä kovin kaksista kokemusta omasta leipätyöstään. Presidentti onkin vielä tässä vaiheessa kovin heppoinen esitys, jossa on hyvin vähän mitään muistettavaa ainesta. Kuvaus esimerkiksi on hyvin keskinkertaista ja mitäänsanomatonta, näyttelijät nykysilmään pahimmillaan melkoisen teatraalisia ja yliampuvia sekä tarinakin jää kaikessa melodramaattisuudessaan mieleen lähinnä D.W. Griffithin Suvaitsemattomuudesta lainatulla näppärällä takaumakikkailulla sekä tekijänsä näköisellä synkällä lopulla, joka taitaakin yksistään olla parasta mitä tällä elokuvalla on nykykatsojalle tarjota.

Siinä kai se sitten jo olikin. Presidentti on kaikessa yksinkertaisuudessan hyvin keskinkertainen ja unodettava draamaelokuva, joka ei varsinaisesti jää kovinkaan vahvasti tajuntaan pyörimään sen enempää positiivisessa kuin negatiivisessakaan mielessä. Dreyerin myöhempiä teoksia ajatellen tästä pystyi tosin jo löytämään muutamia miehen suosimia perusaiheita luokkaeroista ja naisten ahdingosta lähtien, mutta ne kaikkein olennaisimmat pointit kuitenkin antavat vielä tällä haavaa odottaa itseään.



Arvio: 2.5/5



PRAESIDENTEN, 1919 Tanska
Ohjaus: Carl Theodor Dreyer
Käsikirjoitus: Carl Theodor Dreyer, Karl Emil Franzos
Näyttelijät: Axel Madsen, Betty Kirkebye, Carl Walther Meyer, Christian Engelstoft, Hallander Helleman, Halvard Hoff, Jacoba Jessen, Jon Iversen, Richard Christensen