Nanayo (2008)

Tulipas taas vastaan sellainen taideteos, jonka herättämiä tuntemuksia on kauhean vaikea pukea kirjalliseen muotoon. Eipä tämä toisaalta Naomi Kawasen kohdalla juuri uutta ole, mutta tällä kertaa ohjaajan ote elokuvastaan on ollut vielä entistäkin vapaamuotoisempaa. Perinteisten juonirakenteiden ja selkeämpien kerronnan keinojen sijaan koko kuvaelma tuntuukin pelkästään siksi soljuvan eteenpäin pitkälti omalla luonnollisella painollaan, ilman pakotettua symboliikkaa ja muuta vastaavaa.

Nanayossa kuitenkin on ihan juonikin. Hyvin pinnallinen sellainen. Kyoko Hasegawan tulkitsema sensuelli japanilainen nainen on hylännyt entisen elämänsä muuttaakseen Thaimaahan, mutta ensikohtaaminen vieraan maan väen kanssa ei ole kovin mieltä ylentävä kokemus. Loppujen lopuksi naikkonen päätyy pakenemaan epäilyttävältä vaikuttavaa taksikuskia viidakkoon ja paikallisen perheen asuntoon, jossa tavataan myös paikallista hierontaa opiskeleva ranskalainen. Koko loppu elokuva onkin käytännössä perheen ja näiden kahden erilaisen hahmon välistä löyhää improvisoitua draamaa.

Kun kutsun Kawasen elokuvaa kovin löyhäksi ja pinnalliseksi, myös tarkoitan sitä. Koko kuvion ideana on selvästi ollut kuvata eri ihmisten universaaleja yhtäläisiä inhimillisiä tuntoja suhteessa henkilöhahmojen kyvyttömyyteen ymmärtää toisiaan kielellisti. Tästä tulee myös elokuvan kosketuksen, tunteen ja hieronnan ympärillä pyörivä perusteema. Jostain syystä kokonaisuus vain tuntui itsestäni kauhean hajanaiselta ja tyhjältä, enkä varsinaisesti kokenutkaan oppineeni tai saaneeni tästä irti oikein yhtään mitään, hahmojen motiiveja tai taustoja kun ei missään kohtaa turhia availla eikä esimerkiksi kerrota mikä sai japanittaren ylipäänsä lähtemään kotimaastaan.

Pienestä nurkunasta huolimatta on kuitenkin pakko sanoa, että on tälläkin omat hetkensä. Puolivälissä esimerkiksi nähdään hienosti kuvattu hiljaisempi kohtaus, jossa yksinkertaisesti nähdään ja kuullaan vesisateen ropinaa ja buddhalaisten munkkien hiljaista resitointia. Läpi elokuvan seurataan lisäksi nuoren pojan buddhalaista initaatioriittiä, minkä on ilmeisesti tarkoitus samalla kuvastaa päähenkilön vähittäistä sopeutumista paikalliskulttuuriin. Ohjaajalleen perinteiseen tapaan rivien välistä pystyy helposti jälleen lukemaan yhtä sun toista hengellisen ja maallisen suhteesta.

En kyllä kuitenkaan pysty taivuttelemaan itseäni täysin varauksetta Nanayon puolelle. Tämä vain tuntuu niin kauhean vajaalta, kuin tästä oikeasti puuttuisi jotain todella olennaista ja tärkeää. Kun elokuvaa katsoessa käsi hamuaa kuin itsestään lähimmän kirjan suuntaan ihan vain sijaisviihdykkeeksi, on jotain oltava ensimmäisen kohdalla todella pahasti pielessä.



Arvio: 2.5/5



NANAYOMACHI, 2008 Japani, Thaimaa
Ohjaus: Naomi Kawase
Käsikirjoitus: Kyôko Inukai, Naomi Kawase
Näyttelijät: Anthony Donelly, Grégoire Colin, Jun Murakami, Kittipoj Mankang, Kyoko Hasegawa, Netsai Todoroki, Rujikarn Pomthong, Yohei Todoroki