Emperor Tomato Ketchup (1971)

Tässä tämä nyt sitten on, nimittäin provokatiivisen avantgarde-taiteilija Shûji Terayaman pahamaineisin, kohutuin, kielletyin, moraalittomin ja kaikin mahdollisin tavoin dekadentein elokuvallinen tuotos, jonka veroiseen ei länsimainen ihminen ole kuuna päivänä kyennyt villeimmissään happotripeissäänkään. Tiettävästi alkuperäinen 74 minuuttia pitkä versio aiheutti aikoinaan niin suurta pahennusta, että siitä leikattiin suoralta kädeltä yli 50 minuuttia sikseen ja alkuperäinen täydellisen pahuuden ilmentymä näki virallisen ensi-iltansa vasta 90-luvun puolivälissä vuosikausia ohjaajan kuoleman jälkeen ja sittenkin kovimmilla mahdollisilla ikärajoituksilla.

Koska olen kiero ja ilkeä ihmiskuvatus, haluan tehdä maailmasta vähän ikävämmän paikan kaikille kirjoittamalla tämän leikkaamattoman kieron pirulaisen sisällöstä mahdollisimman tarkan ja graafisen kuvauksen. Herkkähermoisten kannattaa siis suosiolla jättää lukeminen tähän, sillä seuraavan viikon yöunet saattavat tulevan vuodatuksen jäljiltä olla koetuksella. Silmät voivat tämän jälkeen sulaa päästä, järki lähteä ja sukukalleudet räjähtää taivaan tuuliin!

Sinua on varoitettu.

Ensimmäiset kymmenkunta minuuttia Emperor Tomato Ketchupista katsellaan vihreän filtterin läpi kahden kynäniskabodarin heilumista kaupungin raitilla yhdessä kelloa kantavan kukkamekkoisen neidin kanssa. Välillä vähän pullistellaan kameralle. Taustalla soi ilmeisesti jostain halvasta pornoleffasta repäisty nolostuttava tunnusmusiikki. Lopuksi tukahdutettua seksuaalisuutta symboloiva kello pannaan päreiksi.

Joko pelottaa? Ei hätää, se jatkuu vielä.

Seuraavaksi kuvataan vaihtoehtoista Japania, jossa lapset ovat nousseet vallankumoukseen vanhempiaan vastaan. Kuten kaikki inhimillinen tässä maailmassa, myös lasten paratiisi ihanteineen rappioitui lopulta puhtaaksi Sodomaksi ja Gomorraksi, mikä visualisoituu elokuvassa lähinnä epämääräisenä hortoiluna rööki huulessa sekä uniformuihin ja tekoviiksiin pukeutuneena erilaisissa raunioissa sekä likaisessa varastohallissa. Välillä vähän vilautellaan kuvaa vanhemmista lastensa orjina ja kuullaan nuhaiselta kuulostavan kertojaäänen horinoita, mutta tekstien puutteessa tuostakaan ei saa juuri selkoa. Ilmeisesti Terayama on kuitenkin tarkoittanut lasten hallitseman absurdin maailman jonkinlaiseksi kriittiseksi kuvaksi aikansa japanilaisesta yhteiskunnasta.

Kuka tahansa järjellinen olisi jo lopettanut tämän pelleilyn katsomisen ennen puoliväliä, mutta päätin itse kärsiä suosiolla voidakseni ainakin kehua nähneeni tämän harvinaisuuden kokonaisuudessaan edes kerran elämäni aikana. Oikeastaan Emperor Tomato Ketchupin huonon maineen ymmärtämiseksi pitääkin nähdä keskivaiheilla tuleva parisenkymmentä minuuttia pitkä pätkä, jossa aletaan käsitellä seksuaalisia juttuja. Totuushan kuuluu, että tätä syytettiin aikoinaan lapsipornosta, mutta todellisuudessa kaikenlainen perverssiys jää (ehkä onneksi) lähinnä epämääräisen vihjailevan kieriskelyn ja tissittelyn asteelle menemättä varsinaisesti sen viimeisen rajan yli missään vaiheessa. Ehkä jotain aiheesta kertoo, että tätä ylipäänsä on nykyäänkin mahdollista katsoa ja hankkia omaksi ihan laillisesti myös länsimaissa. Olen oikeasti nähnyt pahempaa monissa parempimaineisissakin leffoissa.

Ei siitä kuitenkaan yhtään mihinkään pääse, että olo on vähintäänkin pettynyt, kuin olisi joutunut pahemman kerran huijatuksi. Emperor Tomato Ketchup on ehta nollatason farssimainen oksennus, jossa ei oikeasti ole kovinkaan paljoa kunnollista sisältöä mistään väitetystä shokeeraavuudesta nyt puhumattakaan. Itse odotin tästä kaiken kohun ja juonireferaattien perusteella jotain Sodoman 120 päivää -tyylistä sikailua tai Kannibaalien polttouhrit -henkistä röyhkeää eksploitaatiota, mutta sainkin ehdan Kummeli-tasoisen "taideleffan", joka käy kämäisyydessään varmaan jo jonkinlaisesta tahattoman itseironisesta genren parodiastakin.

Jos minulta kysytte, suurin syy Emperor Tomato Ketchupin rajulle lyhentämiselle on yhtä hyvin voinut olla koko katselmuksen täydellinen kuppaisuus, jonka vuoksi tätä täyspitkää ohjaajan versiotakaan ei voi suositella edes kovimmille hifistelijöille. Jos Terayaman uran pohjanoteeraus nyt on kuitenkin joskus nähtävä muodossa tai toisessa, suosittelen ennemmin sitä parikymmenminuuttista lyhennelmää. Vähemmän tätä kuonaa on vain parempi.


Arvio: 1/5

EDIT. Katsoin arvostelun jäljiltä myös sen leikellyn version ja se osoittautuikin edellistä paremmaksi. Pelkästään jo syystä, että turhaa kestoa on suosiolla tiivistetty ja sanoma saatu selkeämmin kiteytettyä reiluun varttiin ilman kaikkea turhaa filleriä ja muuta sekoilua. Tykkäsin lyhäristä oikeasti huomattavasti enemmän.

Tässä selvästi irvaillaan Japanin länsimaistumiselle sekä maallistumiselle ja erilaisille keskenään tappeleville poliittisille liikkeille.

Arvio (lyhäri) : 4/5


TOMATO KECCHAPPU KOTEI, 1971 Japani
Ohjaus: Shûji Terayama 
Käsikirjoitus: Shûji Terayama
Näyttelijät: Goro Abashiri, Keiko Niitaka, Maya Kaba, Mitsufumi Hashimoto, Shiro Demaemochi, Tarô Apollo