Olen tullut varmaan jo tarpeeksi peranneeksi Shûji Terayaman, tuon Japanin oman höyrypäisen provokatiivisen luovan hullun neron tuotantoa vähän laidasta laitaan; tyypillisesti mies on ainakin tähän asti joko suoraan haastanut riitaa jokaisen liikenevän poliittisen ja moraalisen tahon kanssa tai kesyimmilläänkin vain tyytynyt rikkomaan kaikenlaisia esteettisiä ja taiteellisia raja-aitoja omaan taatun surrealistiseen tyyliinsä.
Kaiken edellisen lisäksi monelle saattaa tulla kuitenkin yllätyksenä, että mies oli samalla erittäin intohimoinen urheilun ystävä ja toimi monipuolisen taiteilijantyönsä ohella myös aktiivisena nyrkkeily- ja ravikommentaattorina. Kun Syltty Stallonen Rocky valloitti aikoinaan maailman, oli Terayamakin luonnollisesti enemmän kuin kiinnostunut tuottamaan oman nyrkkeilytarinansa ja vähän kiillottamaan samalla omaa julkikuvaansa aiempien kohujen jälkeen.
Itse ainakin odotin etukäteen The Boxerista mitään lukemattomana jonkinlaista Rockyn hiilipaperikopiota, mutta sainkin yllättyä: jos tämä jotakin toista genren leffaa muistuttaa, niin viidettä Balboaa. Tälläkin kertaa keskinkertainen ja turpiinsa ottava mestaruudesta haaveileva höyhensarjalainen hakeutuu entisen nyrkkeilymestarin treenattavaksi vain ottaakseen tämän kanssa lopulta myös yhteen. Pummina vanhan koiransa kanssa asustava mentori tietää siinä sivussa opettaa pojalle yhtä sun toista elämästä ja kuolemasta.
Mutta yllätyksetpä eivät lopukaan vielä siihen. Jos Syltyn tarina elämänsä otteluun valmistautuvasta nobodysta toimi jonkinlaisena romantisoituna hengennostatuselokuvana, on Terayaman näkemys jotain aivan muuta. The Boxer onkin esikuvaansa kertaluokkaa kyynisempi kuvaus materiaa palvovan tekopyhän yhteiskunnan ikiomasta väkivaltakultttuurista, jonka suoma hohto ja kunnia ovat lopulta kovin katoavaista laatua, ottelijat katutappelijan kaltaisia hakkaajia ja kilpailu pahaisesta metallinpalasta raadollista kuin mikä. Lopulta suurtakin mestaria voi odottaa elämä yhteiskunnan unohdettuna laitapuolenkulkijana eikä häviäjien kohtalo välttämättä ole juuri sen parempi.
Visuaalisessa mielessä Terayama on kuitenkin jälleen oma tyylitajuinen itsensä. Kehän ulkopuolella kuvaus toi mieleen Yasujiro Ozun klassiset tuotokset kaikkine kirkkaine väreineen sekä tatami- ja käytäväotoksineen. Keskivaiheilla nähtävät montaasit ovat nekin komeaa jälkeä ja kehässä kamera on parhaimmillaan mukana tappelussa tarjoilemassa dramaattisia lähikuvia ottelun tapahtumista. Voisin lisäksi vannoa, että iskut myös viedään parhaimmillaan loppuun asti ja näyttelijätkin joutuivat oikeasti käymään läpi rääkkinsä.
En meinaa tätä ihan heti itsekään uskoa todeksi, mutta Shûji Terayama on tainnut kerrankin tehdä "normaalin" elokuvan, eikä pelkästään ohjaajan omalla happoisella mittapuulla. Kokonaisuus on enimmäkseen jopa tyylikäs ja onnistunut kuvaus taistelijan elämästä vaikka kaikenlainen suurempi draama puuttuukin. Liika kyynisyys kuitenkin todennäköisesti onnistuu tappamaan monelta ilon tämän katselemisesta ja loppu viimeistään jättämään vähän happamahkon maun suuhun. The Boxer ei nimittäin edes yritä olla mikään hyvän mielen urheiluraina ja lopetus on myös sen mukainen.
Arvio: 3.5/5
BOKUSA, 1977 Japani
Ohjaus: Shûji Terayama
Käsikirjoitus: Rio Kishida, Shiro Ishimori, Shûji Terayama
Näyttelijät: Bunta Sugawara, Hiroko Isayama, Juro Kara, Kentarô Shimizu, Masumi Harukawa, Shoichi Ozawa, Yosuke Natsuki
Arvio: 3.5/5
BOKUSA, 1977 Japani
Ohjaus: Shûji Terayama
Käsikirjoitus: Rio Kishida, Shiro Ishimori, Shûji Terayama
Näyttelijät: Bunta Sugawara, Hiroko Isayama, Juro Kara, Kentarô Shimizu, Masumi Harukawa, Shoichi Ozawa, Yosuke Natsuki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.