Compadres (2016)

"You son of a Donald Trump!" - Compadresin "hauskin" yksittäinen heitto.

Olin suunnitellut Compadresin arvostelua jo viime vuodelle, mutta muistan polttaneeni hihani niin täydellisesti etten päässyt katsomisenkaan suhteen puolta väliä pitemmälle eikä vajaan puolikkaankaan perusteella viitsi koko elokuvaa alkaa tuomitsemaan. Vihdoin, pitkän kärvistelyn ja hampaidenkiristelyn jälkeen löysin kuitenkin itsestäni sisua ja rohkeutta katsastaa tämän meksikolaisen elokuvaviihteen nolostuttavimman luvun lopputeksteihin asti vaikka sitten pakkopaidassa ja tukevassa lääketummelissa. Mikä ei tapa, se tunnetusti vahvistaa - tai sitten vain sattuu niin maan perusteellisesti!

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, Compadresin pitäisi olla jonkinlainen moderni hybridi Hollywoodin ja meksikolaisten elokuvastudioiden välillä, mikä käytännössä tarkoittaa amerikkalaisella pääomalla etelän hikipajoissa tuotettua halpaa viihderoskaa, jolle on järjestetty levityssopimukset ympäri läntistä pallonpuoliskoa. Edelleen, koska suurin osa tämän tekijöistä on ollut kielitaidotonta eteläamerikkalaista sakkia, on pitkälti englanninkielinen käsikirjoitus ja dialogi luonnollisesti suunniteltu mahdollisimman yksinkertaiseksi, vähän kuin alakouluikäisen lapsen kirjoittamaksi. Käytännössä koko elokuva romahtaakin pelkästään verbaalisessa mielessä täydellisesti tapahtumien siirtyessä Meksikosta Yhdysvaltoihin ja kielen vaihtuessa espanjasta englantiin.

Onneksi kielelliset ongelmat ovat vain yksi mitättömän pieni häviävä hippu tämän ongelmakimpun epäonnistumisen suossa. Pahin ja ehkä rasittavin yksittäinen piirre koko elokuvassa on sen Manos: The Hands of Fatelle ja Samurai Copillekin nolosti etenemislogiikassa häviävä skitsofreeninen leikkaus, joka tuntuu loikkivan epäjohdonmukaisesti paikasta ja ajasta toiseen saaden kohtauksen kuin kohtauksen tuntumaan melkein jo jonkinlaiselta surrealistiselta taideleffalta, mutta tahattomalta sellaiselta. Tämä ei ole edes vitsi.

Tässä esimerkiksi olisi elokuvan ensimmäiset kymmenisen minuuttia pähkinänkuoressa:

Alussa joku poliisi hyökkää rikollisjengin tukikohtaan ja tämän pari kuolee. Lyhyen dialogin jälkeen sama poliisi on jossain huitsin nevadassa tupakalla. Sitten tulee joku nainen, jolla on ilmeisesti suhde siihen poliisiin. Sitten poliisi on yhtäkkiä vankikarkurin mukana ja ampuukin omiaan. Sitten mennään taas roistojen päämajaan hakemaan sitä aiempaa naista.

Ai niin, se random nainen on myös raskaana.

Seuraavaksi poliisi menee pahisten tukikohtaan ja siellä on joku vauva. Sitten sama poliisi herää ja kaikki olikin unta.

Tässä kohtaa olin jo niin sekaisin, että tarkistin Wikipedian juonireferaatista missä mennään. Selviää, ettei edellinen todellakaan ollut unta vaan pahikset ovat kidnapanneet kyseisen poliisin raskaana olevan tyttöystävän ja ilmeisesti lavastaneet ukon johonkin suurempaankin rikokseen. Ilmeisesti tämän saman kaverin pitäisi sitten pelastaa tyttöystävänsä ja puhdistaa oma maineensa amerikkalaisen hakkerin (tietysti!) avustuksella.

Joku nainen osaa myös käsitellä pyssyä.

Tekijät ovat kuitenkin fiksusti päättäneet esitellä tämän tarinan kannalta hyvin oleellisen hakkerin vasta ensimmäisen puolen tunnin tietämillä ja varsinainen tarinakin lähtee todella liikkeelle vasta tunnin jälkeen. Siinä sivussa kuitenkin esitellään useita muita juonen kannalta merkityksettömiä henkilöhahmoja ja esineitä, jotka sitten unohdetaan heti seuraavassa kohtauksessa. Yhdessä kohtaa Omar Chaparron esittämä poliisi esimerkiksi varastaa aseen, joka kuitenkin mystisesti häviää ja jälleen ilmestyy kuvioihin sattumanvaraisesti seuraavien kohtausten välillä. Koko elokuva on täynnä vastaavia virheitä.

Compadres on yksinkertaisesti kammottava, suorastaan hirvittävä elokuva, mikään tässä ei oikeasti toimi niin kuin pitäisi. Leikkaus on yksi huonoimmista mitä olen koskaan nähnyt, dialogi ja käsikirjoitus ovat täyttä roskaa ja jopa Joey Morgan vuorosanansa ähisevänä hakkerina tuntuu vain todistavan kaverin olevan aivan liian kokematon näin näkyvään rooliin. Trailereiden perusteella Compadresin piti vielä olla jonkinlainen parodia buddy-leffojen pahimmista kliseistä, mutta komediana läpikotaisin ponneton pökäle valjahtaakin itse lopulta juuri siksi mille se yrittää epätoivoisesti virnuilla.

Päätettäköön arvostelu vielä älyttömimpään ja tyhmimpään lopputwistiin, jota olen eläessäni missään elokuvassa koskaan nähnyt. Kyseinen yllätys on niin typerä, että haluan sen tähän loppuun spoilata vain jottei kukaan erehdy itse elokuvaa pelkästään sen vuoksi katsomaan.

Valmis? Täältä pesee!

Poliisin tyttöystävä ei ollutkaan raskaana.

Ahahahahahaahaaaaaaaahahaahaahuadgfhawegtrawegtr80th08aegfrhg8i0raweg8aeth!!11



Arvio: 0/5



COMPADRES, 2016 Meksiko
Ohjaus: Enrique Begné
Käsikirjoitus: Enrique Begné, Gabriel Ripstein, Ted Perkins
Näyttelijät: Aislinn Derbez, Camila Sodi, Erick Elias, Eric Roberts (I), Joaquín Cosio, Joey Morgan, Omar Chaparro