Tuhkimo ja kolme pähkinää (1973)

On taas aika unohtaa kovin ryppyotsaiset poliittiset kannanotot sekä taide-elokuvat ja tuudittautua jälleen yhden tällaisen hassun satuelokuvan taatun eskapistiseen ja huolettomaan maailmaan, kauas pois ikävästä arkitodellisuudesta. Siksihän näitä kaiketi idän sosialistimaissa ylipäänsä paljon tehtiinkin: todellisuuspakoiseksi viihteeksi sotilassaappaan mahan polkemalle proletariaatille. Kun kaikenlainen järkevä ja vähänkään kärkäs kun on "salaperäisen ja yllättävän katoamisen" uhalla kielletty, ei muutakaan sallittua viihdettä liene kansalla tuolloin ollut. Tai sitten tsekkiläinen yleisö vaan rakasti aikoinaan erityisen paljon värikkäitä satuja ja niiden pohjalta tehtyjä filmatisointeja.

Tuhkimon tarinan tuntee jokainen eikä Kolme pähkinää käytännössä juuri muuta mitään kovin merkitsevää sen klassisimman version ydintarinasta. Tässäkin kaunis ja hyväntahtoinen nuori neito on jäänyt isoa tuttia muistuttavaa tötteröhattua pitävän ilkeän äitipuolensa tossun alle ja nuoren neitokaisen mieluisinta seuraa tässäkin ovat talon eläimet. Positiivisena yllätyksenä tsekkiläinen Tuhkimo ei suinkaan ole kotiinsa vangittu orja vaan elokuvan prinssin tavoin metsässä viihtyvä vapaa yksilö. Lopussa kaksikko luonnollisesti saa toisena ja sitä rataa. Hyvän haltijan sijaan tässä Tuhkimon toiveet toteuttaa pöllö, koska nollabudjetti.

Tässä elokuvassa on paljon mistä nurista. Värikkääksi tarkoitetuksi saduksi Tuhkimon värimaailma esimerkiksi on pääosin tylsän harmaa ja ruskea, mitä kömpelö puvustus vielä erityisellä tavalla korostaa. Koko elokuvan hämmentävin yksittäinen asuvalinta jo aiemmin mainitun "tuttimyssyn" lisäksi on pakko olla äitipuolen päähän lopussa pantu siipiään avaavaa jättimäistä lepakkoa muistuttava kangashäkkyrä, jollaista todellisuudessa kukaan tuskin käyttäisi julkisesti edes piilokamerassa.

Mutta turha nurina sikseen, sillä tässä on myös muutama ihan hyväkin oivallus. Itse pidin erityisesti näteistä talvimaisemista ja kotikutoisista kuvauspaikoista, joita ei resurssien puutteen vuoksi ilmeisesti ole erikseen juuri lavastettukaan. Musiikista pidin ainakin päällisin puolin, vaikka lopun kömpelö tsekinkielinen iskelmämusiikki saikin korvat vuotamaan verta ja oksennusta. Siis ihan oikeasti, mikä älynväläys on ollut panna iskelmää lapsille ja lapsenmielisille aikuisille suunnattuun satuelokuvaan, mitä ihmettä? Vähemmästäkin on ihmisiä lähetetty Siperiaan uudelleenkoulutettavaksi.

Kaiken edellisen lisäksi ei sanainen arkkuni juuri kumaja tämän kohdalla. Tuhkimo ja kolme pähkinää on ammoin harmaantunutta ja pölyttynyttä satuviihdettä, joka ei taatusti sovi kenellekään muulle kuin vanhoista satuelokuvista diggaavalle itselleni. Sittenkin prinssin loputtomia metsästyskohtauksia, surkuhupaisia vaateparsia ja tympeätä iskelmämusiikkia saksimalla tästä olisi saanut vieläkin nautittavamman henkisen pakomatkan opiskelijaelämän karusta arjesta.



Arvio: 3/5



TRI ORISKY PRO POPELKU, 1973 Tsekkoslovakia, Itä-Saksa
Ohjaus: Václav Vorlíček
Käsikirjoitus: Božena Němcová, František Pavlíček
Näyttelijät: Carola Braunbock, Dana Hlaváčová, Jan Libíček, Karin Lesch, Libuše Šafránková, Pavel Trávníček, Rolf Hoppe, Vítězslav Jandák