Antonio das Mortes (1969)

Edellisessä osassa yksinäisten brasilialaisten palkkatappajien ykkönen Antonio das Mortes eli Kuoleman Antonio surmasi hullun pyhimyksen sekä rosvopäällikkö Coriscon ja päätti siinä sivussa Brasilian villiä länttä terrorisoineiden lainsuojattomien valta-ajan. Siitä lähtien Demis Roussosin ja Bud Spencerin ilmetty poika on vaellellut autioita rajaseutuja vailla tarkoitusta tullen taustansa vuoksi käännytetyksi kaikista vastaansa tulevista kirkoista ja pyhätöistä.

Hullun pyhimyksen ja tämän seuraajien perintö ei kuitenkaan ole vieläkään täysin kuollut. Menneiden aikojen marttyyrien nimeen vannovien ja pyhään neitsyeen uskovien vallankumouksellisten joukko on päättänyt nousta esivaltaa vastaan ja julistaa siinä sivussa ammoin kadonneen lainsuojattomien maailman paluuta. Vanha veijari Antonio das Mortes kutsutaan jälleen teloituspuuhiin, tällä kertaa syrjäseutuja hallitsevan kenraali Horacion toimesta.

Antonio parrakas kaveri vasemmalla.

Antonio das Mortes ehkä vähän yllättäen olla edelleen Glauber Rochan Mustaa jumalaakin tunnetumpi teos, aikoinaan tämä voitti Cannesissa parhaan ohjaajan palkinnon ja oli Brasilian virallinen Oscar-ehdokaskin. Historiaan on vielä kirjattu myös maininta Antonio das Mortesin lukeutumisesta itsensä Martin Scorsesen suosikkielokuviin. Joten vaikka kyseessä ei vieläkään ole mikään jokamiehen itsetään selvä klassikko, voi tätä jo varovaisesti jonkinlaiseksi kansainvälisen tason kulttiteokseksi kutsuakin.

Tällä kertaa Rocha myös otti oppia edellisen teoksensa pahimmista virheistä ja suoraviivaisti kerrontaansa huomattavasti. Tällä erää turhaa kestoa on leikattu huomattavasti, eikä toisinaan erittäin hitaista kohtauksista huolimatta kokonaisuuteen kuulu ainakaan ärsytyskynnyksen turhaan ylittävää seisoskelua Mustan jumalan tyyliin. Harmittavasti pienten korjausten ohella pesuveden mukana lähti kaikenlaista muutakin, kuten Waldemar Liman nätti kuvaus ja viittaukset neuvostoliittolaisiin klassikoihin. Niiden tilalle on saatu nykyaikaisempaa värikuvaa yhdistettynä selvästi italialaisista taide-elokuvista imettyihin vaikutteisiin.

Varsinainen substanssipuoli on kuitenkin jälleen pitkälti samaa kuin edellisessäkin: allegorisen kerronan ja erilaisten symbolien taakse kätkettyä yhteiskunnallista ja uskonnollista kritiikkiä. Tiettävästi jokainen keskeinen hahmo edustaa jotakin sikäläistä yhteiskuntaluokkaa, kuten uskonnollisia fanaatikkoja, köyhiä, korruptoituneita poliiseja, palkkatappajia, intellektuelleja ja sen sellaisia. Kultti itse on tällä kertaa rakennettu luokkasotaa vertauskuvallisesti kuvaavan pyhän soturin ja lohikäärmeen tarun ympärille, hyviksillä ja pahiksilla on omat neitsyensä ja pyhät soturinsa. Lopun komea verilöyly ja "lohikäärmeen" surmaaminen on koko elokuvan makein yksittäinen kohtaus.

Omasta mielestäni Antonio das Mortes on jotakuinkin yhtä onnistunut kuin Musta jumala, valkoinen paholainenkin, mutta itse jäin odottamaan tältä pelkästään kovan kulttimaineen ja tykin trailerin vuoksi vieläkin enemmän. Joka tapauksessa on kohtalaisen harmittavaa, ettei Kuoleman Antoniosta koskaan tullut mitään Djangon kaltaista kansainvälisesti tunnettua ja loputtomasti ryöstöviljeltyä antisankaria tai Rochan mystis-uskonnollisesta länkkärikuvastosta mitään yksittäisiä vaikutteita imeneitä kulttiteoksia ihmeempää ilmiötä. Ideassa olisi ollut potentiaalia vaikka mihin.



Arvio: 4/5



O DRAGAO DA MALDADE CONTRA O SANTO GUERREIRO, 1969 Brasilia, Ranska, Saksa
Ohjaus: Glauber Rocha
Käsikirjoitus: Glauber Rocha
Näyttelijät: Emmanuel Cavalcanti, Hugo Carvana, Joffre Soares, Lorival Pariz, Maurício do Valle, Odete Lara, Othon Bastos, Rosa Maria Penna