Magdana's Donkey (1956)

Pitäisi varmaan jatkaa tsekkoslovakialaisella linjalla, mutta milloin sitä oikeasti muulloin ehtisi kirjoittamaan sanasen myös georgialaisen elokuvan ihmeellisestä maailmasta? Elokuvahan tunnetusti eli työväen paratiisissa asetettu "vallankumouksellisena" taidemuotona maan kulttuurituotannon erityisasemaan jo Leninin itsensä toimesta ja kaikista neuvostotasavalloista Georgia lienee obskuuriudestaan huolimatta pelkässä elokuvakatalogin keskimääräisessä tasossa mitattuna niitä laadukkaampia keskuksia Ukrainan ja Venäjän neuvostotasavaltojen ohella.

Magdana's Donkey ei ole likimainkaan ensimmäisiä georgialaisia elokuvia, mutta tämä mainitaan usein ensimmäisenä kansainvälisesti huomiota herättäneenä maassa ohjattuna elokuvana. Madgana's Donkeyn merkittävyys liittyneekin vahvasti sen tekoajankohtaan: vain kuukausi ennen tämän ilmestymistä Nikita Hruštšov tuomitsi Stalinin ajan hirmuteot Neuvostoliiton kommunistisen puoleen 20. puolekokouksessa ja käynnisti suojasäänä tunnetun liberaalimman vaiheen sosialistimaiden historiassa. Elokuvissa tämä näkyi ennen kaikkea etääntymisenä Stalinin ajan vanhoista ihanteista ja rajoitteista, hetken verran kukoistaneena tyylinä, jota myös neuvostoliittolaiseksi uudeksi aalloksi kutsutaan. Magdana's Donkey olikin lajissaan tärkeä ja kauaskantoinen suunnannäyttäjä.

Varsinaiselta tarinaltaan kyseessä on periaattessa varsin tyypillinen tekoaikansa ja -paikkansa mukainen kertomus köyhäin kokemasta puutteesta ja vääryydestä tsaarin ajan Georgiassa 1800-luvun loppuvuosikymmeninä. Nimihenkilö Magdana on kolmen pienen lapsen köyhä leskiäiti, joka elättää itsensä ja perheensä myymällä jugurttia lähikylän asukkaille. Eräänä päivänä perheen lapset löytävät tienposkesta kuolemaan jätetyn aasin ja raahaavat sen kotiinsa. Piankos elikko virkoaakin jaloilleen ja uudesta vetojuhdasta on apua myös perheen elinkeinon harjoittamisen suhteen. Mutta piankos vanha omistaja haluaa omansa takaisin...

Oman ymmärrykseni mukaan huomattavimpia eroja aiempaan löytyy jo pelkästään tämän äärimmäisen realistisesta ihmiskuvauksesta, joka eroaa paitsi Stalinin ajan pökkelön idealisoidusta ja herooisesta standardista, myös suhteesta neuvostokansojen isään itseensä, jolle elokuva oli tärkeä osa irvokkuuden ja tahattoman koomisen korniuden mittasuhteet saavuttanutta pompöösiä henkilökulttia. Magdana's Donkeyta onkin toisinaan ollut tapana luonnehtia myös neorealistiseksi vähän italialaisten sukulaisteostensa hengessä vaikka tietty pakotettu propagandahenki tästäkin välittyy vielä vahvasti.

Kuvauksellisessa mielessä kyseessä onkin erittäin mielekäs, suorastaan tyylikäs elokuva katsella pitipä näistä neuvostoliittolaisista tai ei. Ensimmäinen puolikas rainasta käytetään lähinnä eloisan rähjäisten kujien ja tavallisen köyhän kansan kuvaukseen, mutta viimeistään tarinan varsinaisen konfliktin käynnistyttyä alkaa samalla tyylittely nätteine varjoineen, kuvakulmineen, vesisateineen ja ukkosineen. Kunpa vain muutamia selvästi turhempia kohtauksia ja lopun sokerista melodraama olisi ymmärretty pitää kurissa ja kyseessä voisi olla kovemmankin luokan laatuleffa.

Magdana's Donkey voi hyvinkin olla viime vuosisadan vaikutusvaltaisimpia georgialaisia elokuvia ja Tengiz Abuladze maan huomattavimpia ohjaajia, mutta omasta mielestäni miehellä oli tässä vaiheessa vielä huomattavasti varaa parantaa otettaan. Henkilökohtaisesti en pidäkään tätä kaikesta suitsutuksesta huolimata minään täysosumana, lähinnä parempaa keskitasoa edustavana neuvostoliitolaisena ja onnistuneena debyyttiohjauksena. Tengiz Abuladzella ei ole nimissään kovinkaan montaa pitkää ohjaustyötä, mutta tiedän varmuudella siihenkin vähään lukeutuvan muutamia vieläkin parempia teoksia kuin tämä.



Arvio: 3.5/5



MAGDANAS LURJA, 1956 Neuvostoliitto
Ohjaus: Rezo Chkheidze, Tengiz Abuladze
Käsikirjoitus: Carlo Gogodze, Ekaterine Gabashvili
Näyttelijät: Akaki Kvantaliani, Akaki Vasadze, Dudukhana Tserodze, Karlo Sakandelidze, Liana Moistsrapishvili, Mikho Borashvili, Nani Chikvinidze