perjantai 26. lokakuuta 2018

Blissfully Yours (2002)


Koin juuri äkillistä ja vastustamatonta tarvetta katsoa pitkästä aikaa uudelleen muutama Apichatpong Weerasethakulin aka Joen, aikamme johtavan thaimaalaisen kokeellisen elokuvan tekijän uudempaa teosta. Siinä sivussa lämpesi häpeilemättömän elitistisessä alitajunnassani myös ajatus näiden miehen vanhempien leffojen pikaisesta katsastamisesta, ei vain viihteen ja mielenkiinnon vuoksi, mutta myös päästäkseni vihdoin paremmin sisään niihin myöhemmin tehtyihin taidetrippeihin. Ehkä näistä vihdoin irtoaisi jotain sanallista muutamaan kokonaiseen arvosteluunkin.
Blissfully Yours on selvästi tehty ennen Weerasethakulin nousua kansainväliseen maineeseen; kaikki kohtaukset on kuvattu oikeassa ympäristössä korutonta äänimaailmaansa myöten, pitkälti amatöörivoimin ja selvästi rupuisella halpakameralla. Toisia halpa tyyli ehkä pelkästään hämmentää ja ärsyttää, mutta henkilökohtaisesti karu ja kaunistelematon puolidokumentaarisuus tekee elokuvasta kuin elokuvasta pelkästään mielenkiintoisemman katsoa. Ohjaajan tyyliin tiettävästi kuuluukin eri elokuvagenrejen ja tyylien vapaamuotoinen sekoittaminen, mikä ei toisaalta aasialaisille tekijämiehille vierasta olekaan.

Lievä karuus yhdessä pitkälle viedyn minimalismin kanssa ovatkin täsmälleen oikeita sanoja kuvaamaan tämän elokuvan yleistunnelmaa ja tarinaa noin yleensä. Päähenkilö tarinassa on viranomaisille puhekyvytöntä esittävä Min-niminen laiton myanmarilainen maahanmuuttaja, joka elää ja asuu yhdessä thaikkurakastajattarensa, keraamista rihkamaa tuottavassa puljussa työskentelevän Roongin kanssa. Elokuvan ensimmäisessä puolikkaassa Min kuljeskelee vanhan naisen matkassa Roongin ollessa töissä ja toisessa kaksikko vetäytyy sademetsään lempimään.
Pelkän ensimmäisen kymmenen minuutin perusteella tietää jo kättelyssä pitääkö Apichatpong Weerasethakulin tyylistä vai ei. Koko kohtaus on kuvattu käytännössä muutamalla, useiden minuuttien pituisiksi venytetyillä otoksilla, joiden aikana ei oikeastaan tapahdu näennäisesti mitään. Koko elokuva on kuvattu juuri tähän tapaan välillä autosta, välillä sademetsän puiden katveessa, välillä henkilöhahmojen työpaikalla. Ainut toiminta pitkän aikaa etenkin alussa on vain loputon dialogi, josta vasta pikkuhiljaa alkaa hahmottua tarinaa ja henkilöhahmojen persoonan hippusia tarkkaavaiselle katsojalle.
Kuten tällaisten art house -leffojen tapauksessa yleensä, piilee Apichatpong Weerasethakulin elokuvankin perimmäinen hienous sen tarinan pienissä yksityiskohdissa. Pohjimmiltaan Blissfully Yours on vähän Neon Bullin hengessä kaikesta turhasta idealistisuudesta riisuttu romanttinen ja eroottinen teos, jossa kuvauspaikat ja luonto ovat tärkeä osa kerronnallista kokonaisuutta. Ensimmäisessä, harmaan järjestäytyneen siviilisaation pariin sijoittuvassa kolmanneksessa seksuaalisuus on erittäin piilevää ja tukahdutettua, parhaimmillaankin lähinnä vihjailevaa elehdintää ja katsekontaktia. Eksoottinen, mutta hiljainen muukalainenkin nähdään alussa vain muiden ihmisten passiivisena himon kohteena.
Puolivaiheilla tulevan siirtymävaiheen jälkeen tapahtumat muuttavat paratiisimaisen kuumaan ja keskipäivän monsuunin hellimään unenomaiseen sademetsään, jossa eläimet ja linnut pitävät taustalla omia parittelukutsujaan ja ihmisten halut ovat vapaita yhteiskunnan keinotekoisista rajoitteista. Mitään pornoa tosin on turha odottaa tältäkään elokuvalta, sillä vaikka tässä seksiä vähäsen lopussa nähdäänkin, se on tarkoituksella kuvattu silkaksi eläimellisen lihalliseksi toimitukseksi ilman kaksisempaa viihdettä tai jännitystä.
Tiedän jo nyt monen tulevan vihaamaan Blissfully Yoursia ja haukkumaan tätä silkaksi katsomiskelvottomaksi tylsäkkeeksi ja roskaksi, mutta itse satun pitämään juuri tällaisista pitkiä otoksia ja aitoja kuvauspaikkoja suosivista hitaammista elokuvista. Joen tarkkaavaista mieltä vaativassa romanttisessa draamassa on sitä jotain rentouttavaa luonnollisuutta ja persoonallisuutta, joka useimmista muista nykyajan romanttisista leffoista yksinkertaisesti puuttuu täydellisesti.



Arvio: 4/5



SUD SANAEHA, 2002 Thaimaa
Ohjaus: Apichatpong Weerasethakul

Käsikirjoitus:
Apichatpong Weerasethakul
Näyttelijät: 
Jenjira Jansuda, Kanokporn Tongaram, Min Oo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.