Kurjet lentävät (1957)

Kaksi nuorta rakastavaista, Boris ja Veronika, lupaavat toisilleen vielä tapaavansa piskuisen moskovalaisen sillan luona. Nuori mies ei kuitenkaan koskaan saavu paikalle, sillä tämä on lähtenyt vapaaehtoisena taistelemaan maahan hyökänneitä saksalaisia vastaan. Hyökkääjien ilmapommitusten vuoksi kodittomaksi jäänyt Veronika päätyy lopulta asumaan Boriksen perheen luokse. Sodan tragedia kuitenkin koskettaa niin koti- kuin länsirintamallakin. Boriksen palveluksesta vapautettu serkku raiskaa Veronikan tuhoisan pommituksen aikana ja taivuttelee tämän myöhemmin kanssaan irvokkaaseen pakkoavioliittoon, mikä paitsi tuhoaa viattoman nuoren naisen maineen tämän lähipiirin silmissä myös särkee tämän sydämen.

Vaikka nyt taitaakin vaikuttaa aivan siltä kuin poikkeaisin pahasti jo aiemmin aloittamaltani georgialaisten klassikkoelokuvien sarjakatsaukseltani, on totuus kuitenkin aivan jotain muuta - tai ainakin lähes. Mihail Kalatozov nimittäin ei ollut etnisesti venäläinen vaan georgialainen ohjaaja ja vaikka mies suurimman osan merkitsevästä tuotannostaan tuottikin neuvostokansain sosialistisen liiton kaikkivoivassa ykkösvaltiossa Venäjän sosialistisessa neuvostotasavallassa, pysyy Miheil Kalatozišvili omissa silmissäni aina ja ikuisesti nimenomaan georgialaisena mestarina. Piste.

Toisaalta mikäli ajatus Kalatozovin 40-luvun ja 50-luvun alun tuotannon yli hyppäämisestä tuottaa mielipahaa, voin ainakin puolustautua toteamalla sen olevan vähemmän merkitsevää kuin nämä Stalinin kuoleman jälkeen tuotetut suurteokset. Asiahan tunnetusti oli nimittäin silviisiin, että toisen maailmansodan jäljiltä teräsmiehen turmioon neuvostokansojen kotimaassa vallitsi tiukkaakin tiukempi kontrolli, joka käytännössä teki kaikenlaisesta luovasta työstä silkkaa puisevaan henkilöpalvontaan ja standardoituun propagandaan keskitettyä liukuhihnatyötä varsinaisen laadukkaan elokuvataiteen yli ja taso on siksi niiden suhteen vähän mitä sattuu. Lupaan jossain vaiheessa kirjoittaa enemmän myös tuon ajan teoksista, mutta siihen tuskin kannattaa henkisesti varautua ihan lähiaikoina.

Kurjet lentävät oli Magdana's Donkeyn ohella hetkellisen vapautumisen ajan ensimmäisiä todellisia merkkitöitä, jotka hylkäsivät kerralla Stalinin ajan henkisen perinnön ja idealisoidun kuvauksen sodasta ja ihmisistä. Tällä kertaa kaikenlainen sodan sankaruus loistaa täysin poissaolollaan ja ihmisen kurjaa kohtaloa niin kotirintamalla kuin etulinjasssakin kuvataan kaikessa karuudessaan lähinnä kaunistelemattomana tragediana. Isä aurinkoista, maailman etevintä kenraalia ja kaikkien maailman lasten suurinta viiksekästä ystävää "Jopea" itseään ei muuten taidetakaan mainita nimeltä koko elokuvassa, mikä lienee jo itsessään valtavin mahdollinen irtiotto vanhaan käytäntöön.

Mihail Kalatozov on aina ollut ensisijaisesti visuaalinen elokuvantekijä ja Kurjet lentävätlieneekin tässä suhteessa koko miehen uran huikeimpia hetkiä, kiitos kameran varressa taiteilleen Sergei Urusevskin. Villiä tyylittelyä ja kuvallista juhlaa on selvästi hillitty sitten Svanetian suolan ja Nail in the Bootin nuoruudenpäivien, mutta mahtipontisen vaikuttavaa ja henkeäsalpaavan upeaa katseltavaa se on silti, eipä taida kaikkien aikojen komeimman mustavalkoisen elokuvan tittelikään kovin kaukana olla. Elokuvan upeimmassa yksittäisessä kohtauksessa nähdään kuolevan sotilaan elämän ja unelmien vilisevän tämän sammahtavien silmien edessä vain hävitäkseen lopulta takaisin mistä tulivatkin, vainajan viimeisen lauseen jääden kesken haavoittuneen toverinsa käsivarsilla.

Silti, kyseessä on paljon enemmän kuin pelkkä tarina sodasta ja rakkaudesta. Itse näkisin Kurkien lentävän olevan tarina Veronikan ja koko sodan nähneen sukupolven kasvusta aikuisuuteen ja lopulta ymmärtämään elämän puolustamisen tärkeyden vastoinkäymisistä ja uhrauksista huolimatta, Veronikan ja Boriksen tarina kun oli vain yksi monista. Traagisuudestaan ja mahtipontisen komeista kohtauksistaan huolimatta elokuvan lopetus ei ole laisinkaan surullinen tai musertava vaan viimeisten kuvien hälvetessä poskea myöden voi valua myös jokunen onnenkyynel. Lopussa elämä voittaa.

Kurjet lentävät oli ilmestyessään valtaisa arvostelu- ja yleisömenestys. Elokuva pokkasi muutamassa naurettavassa vuodessa kaikki alan merkittävimmät elokuva-alan palkinnot Oscaria lukuun ottamatta ja teki paitsi ohjaajastaan, myös keskeisimmistä näyttelijöistään hetkessä kuuluisia ympäri maailmaa. Nykyään tätä pidetäänkin täysin ansaitusti yhtenä kautta aikain onnistuneimmista ja merkittävimmistä neuvostoliittolaisista elokuvista, mikä maan elokuvatuotannon kärjen tason tuntien tarkoittaa samalla kovaa sijoitusta myös kaikkien aikojen parhaita alan teoksia listatessa.



Arvio: 5/5



LETYAT ZHURAVLI, 1957 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mihail Kalatozov
Käsikirjoitus: Viktor Rozov
Näyttelijät: Aleksandr Švorin, Aleksei Batalov, Tatjana Samojlova, Vasili Merkurjev