Pietarin viimeiset päivät (1927)

Edistys edistyy ja maailmanvallankumous etenee! Tällä kertaa vallataan Pietari kapitalisteilta Vsevolod Pudovkinin tahtiin ainoan ja ikuisen Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton työväenparatiisin kymmenvuotissynttäreille tarkoitetussa vallankumouseepoksessa nimeltä Pietarin viimeiset päivät. Tiettävästi tästä suunniteltiinkin alunperin vieläkin eeppisempää, vuosisatoja kestävää luokkasotaa kuvaavaa megolamaanismonumentaalista teosta tyyliin Suvaitsemattomuus ja Lokakuun vallankumous oli tarkoitettu lähinnä kliimaksiin, mutta tämän tekijät ilmeisesti tuumasivat homman olevan vähän turhan suuri ja kunnianhimoinen edes jotenkuten mielekkäästi toteutettavaksi.

Pietarin viimeisten päivien päähenkilö on nimetön nuori maalainen, joka lähtee suureen pääkaupunkiin etsimään itselleen kelvollista toimeentuloa. Siinä sivussa nuori mies päätyy keskelle työväestön ja kapitalistien välistä luokkasotaa ja aina Ensimmäisen maailmansodan mutaiseen helvettiin asti. Viimeiset parikymmentä minuuttia ovat käytännössä samoissa maisemissa kuvattua yhtä suurta vallankumousta vähän samaan tapaan kuin Sergei Eisensteinin Lokakuussakin. Leniniä tai muita vallankumouksen suuria henkilöitä tässä ei tosin nähdä kuin varjoina taustalla. Pääpainokin tässä on suurten ihmismassojen sijaan yksittäisissä kadunmiehissä ja -naisissa.

Muistan nähneeni tämän joskus vuosikausia sitten ensimmäisen kerran, eikä muistikuvani ollut tästä kovinkaan ihmeellinen. Näin toisella katsomiskerralla tunsinkin etukäteen epäileväni tämänkin klassikkostatusta aina siihen tiettyyn kohtaukseen asti, jossa kuvataan kaupungin julkisivua hallitsevaa ratsastajapatsasta kaikista mahdollisista kulmista ja kaupunkia veden heijastusten kautta. Nämä kuvat nähdään jo ensimmäisen kymmenen minuutin kohdalla ja ne imaisivat itseni täysin pauloihinsa. Myöhemmin nähtävä päällekkäisillä kuvilla toteutettu hieno pylväikkökohtaus vain lisäsi rakkauttani tämän elokuvan kuvausta kohtaan entisestään. Totisesti, nyt puhutaan todellisesta mestarityöstä.

Mutta kuvaus on vain kuvaus. Tarinan päähenkilön vaiheita itsessään on erittäin mielenkiintoista seurata, Pudovkin onkin onnistunut erilaisilla temponvaihdoksilla sujuvasti kuvaamaan hahmon tuntemuksia kiihtymyksestä täydelliseen häpeään. Sitten on tietysti pääosassa huikean ja katu-uskottavan roolisuorituksen maalaispoikana vetävä Ivan Tšuveljov, josta ei parhaimmillaan meinaa silmiään irti saadakaan. Kaikista mykän neuvostoelokuvan näyttelijöistä Ivan Tšuveljov yhdessä Uuden Babylonin Jelena Kuzminan kanssa taitavat olla niitä kaikkein muistettavimpia ja mieleenjäävimpiä yksilöitä ainakin itselleni.

Jätin tarkoituksella parhaan viimeiseksi. Siinä missä Pietarin viimeisten päivien alku vähän hidastelee, on jälkimmäinen puolikas sitten kunnon tykitystä senkin edestä. Puhun tietysti äärimmäisen realistisesti toteutusta verisestä sotajaksosta, josta leikataan tiuhaan ristiin pörssissä keinotteleviin kapitalisteihin. Propagandaa tämä on, mutta mitä väliä. Tässä kuitenkin pyritään kuvaamaan jotenkuten realistisesti myös Neuvostotasavaltojen liiton syntyyn johtaneita syitä, joten ei tämä ihan täyttä puppua ole. Sotaa luonnollisesti seuraa sitten kaksi vallankumousta, ensin mitättömänä miehenä esitetyn Kerenskin ja myöhemmin Leninin kautta. Onnellinen loppu… kaikille paitsi kulakeille!

Pietarin viimeiset päivät on ehdottomasti yksi suurista neuvostoliittolaisista vallankumouseeppoksista ja oman omituisen genrensä ehdottomista merkkiteoksista. Jos neukkulainen mykkäelokuva ei olisi jo valmiiksi niin timanttista kamaa kuin se on, tämä voisi helposti olla niistä se kaikkein paras ja ikimuistoisin. Missä tahansa muualla tämä voisi olla juhlittu ja ikimuistoinen mestariteos, mutta tällä haavaa pelkästään neukkulaisista mykistä tämän yläpuolelle nousee ainakin Pudovkinin oma Äiti, samoin Aleksandr Dovzenkon Arsenal, Dziga Vertovin Mies ja elokuvakamera ja Sergei Eisensteinin Panssarilaiva Potemkin sekä tietysti sellainen unohdettu helmi kuin Uusi Babylon. Lähestulkoon kaikki kuuluvat vuosikymmenen parhaiden elokuvien joukkoon.


Arvio: 4.5/5


KONETS SANKT PETERBURGA, 1927 Neovostoliitto
Ohjaus: Vsevolod Pudovkin, Mihail Doller
Käsikirjoitus: Natan Zarhi
Näyttelijät: Aleksandr Tšistjakov, Ivan Tšuveljov, Nikolai Hmeljov, Serafima Birman, Sergei Komarov, Vera Baranovskaja, Viktor Tsoppi, Vladimir Fogel, V. Obolenski, Vsevolod Pudovkin, V. Tšuveljov