Sänky ja sohva (1927)

Tässäpä onkin sellainen elokuva, jollaista ei kaiken inhimillisen järjen mukaan pitäisi olla laisinkaan olemassa: neuvostoliittolainen, naturalistinen intiimi draamakomedia ja kolmiodraama – vieläpä ilman katsojalle joka välissä tuputettavaa kommaripropagandaa! Sänky ja sohva vieläpä luetaan nykyisin yhdeksi aikansa parhaista ja merkittävimmistä neukkulaisista, joten mikään ihan turha tekele tämä ei sitten olekaan. Länsimaissa tämä oli pitkään kielletty parissa kohtauksessa näkyvän vihjailevan eroottisuuden vuoksi.

Tarinahan perustuu löyhästi 20-luvun NEP-kaudella Vladimir Majakovskille sattuneeseen tosielämän kuvioon, jossa runoilija oli asuntopulan aikaan majoittuneena erään pariskunnan huoneistoon ja kehitti romanttisen suhteen talouden emäntään. Majakovskin tilalla tässä nähdään lehtipainossa työskentelevä Volodja, joka jakaa olohuoneen sohvan talon kissan kanssa. Talouden isäntä, Kolja on ammatiltaan rakennustyöläinen ja on työnsä puolesta paljon poissa kotoaan. Ljuda, miehen vaimo vastaavasti on jatkuvasti sidottu kotitaloutensa ylläpitoon ns. ”nyrkin ja hellan välissä”.

Kuten juonireferaatista varmaan huomaa, tässä ei paljoa poistuta tapahtumapaikkana olevasta pienestä huoneistosta tai nähdä vaudikkaita vallankumouksjaksoja. Harvat kaupungilla ja lehtipainossa kuvatut kohtaukset tosin ovat hengästyttävän hienoa katseltavaa, teknisinä kikka-ajeluina vähän kuin suoraan jostain Dziga Vertovin vuosikymmenen lopun elokuvista. Parissa kohtaa lavasteiden taustalle trikkimielessä heijastetusta kaupunkikuvasta pystyy hassusti bongaamaan selvää nykimistä.

Sisätiloihin sijoittuvat kohtaukset ovat luonnollisesti kaikkein kiinnostavimpia. Tässä kannattaa erityisesti tarkkailla henkilöhahmojen välistä hienovaraista peliä ja kommunikointia; tarinan lievästä epäuskottavuudesta huolimatta henkilöt tuntuvatkin erittäin vilipittömiltä ja aidoilta, näyttelijöiden sujuvaa yhteenpuhaltamista ja kemiaa on mielekästä katsoa. Jostain Lev Kuleshovin leffoista poiketen tässä ei ainakaan näyttelyä ole vedetty ärsyttävällä tavalla yli vaan homma pysyy hienosti hanskassa ja kustakin hahmosta kasvaa elokuvan mittaan varsin luonteikas ja yksilöllinen persoonallisuus.

Ehkä itselleni ainut isompi ryppy Sängyssä ja sohvassa on sen tyyli. Tällainen simppeli kolmiodraama on ihan mielekästä katsottavaa, mutta itse kaipaan elokuviltani vähän enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita – jotain jota neuvostoliittolaiset elokuvat parhaimmillaan montaasien ja nopeiden kikkaleikkausten muodossa yllin kyllin tarjoavatkin. Ehkä allekirjoittaneella oli vain verensokeri turhan alhaalla tai tunnelma muuten vain väärä tätä katsoessa, mutta itse en Sängystä ja sohvasta saanut aivan sellaisia viiden tähden pöhinöitä, joita kaiken hehkutuksen jäljiltä olisi sopinut odottaa.

Tyhmä minä. Ehkä tämä pitääkin katsoa joskus vielä toistamiseen oikein ajatuksen kanssa ja lisäillä tähtiä miten parhaaksi näkee. Siihen asti olkoon neljä.


Arvio: 4/5


TRETYA MESCHCHANSKAJA, 1927 Neuvostoliitto
Ohjaus: Abram Room
Käsikirjoitus: Abram Room, Viktor Sklovski
Näyttelijät: Jelena Sokolova, Leonid Jurenev, Ljudmila Semjonova, Marija Jarotskaja, Nikolai Batalov, Vladimir Fogel