Nadia: The Secret of Blue Water - The Motion Picture (1991)

Alkuperäisestä sarjasta.

Nadia: The Secret of Blue Water, kotoisammin Matka maapallon ympäri on yksi 90-luvun alun suurista animesarjoista ja Suomeenkin asti rantautunut genrensä pieni, mutta harmittavan filleripitoinen klassikko. Kyseessähän on itsensä Hayao Miyazakin nuoruudenpäivillään kirjoittama ja suunnittelema sarja, joka myöhemmin teetettiin loppuun asti Neon Genesis Evangelionin tekijöillä, joista osa olikin aiemmin pätevöitynyt hommaan nimenomaan Studio Ghiblillä. Miyazaki itse hyödynsi sarjaan muinoin kehittelemiään ideoita lähes sellaisenaan Laputa - linna taivaallassa.

Alkuperäinen sarja kertoi 1800-luvun lopun steampunk-Eurooppaan sijoittuvan tarinan Nadiasta ja Jeanista sekä ensimmäisen hallussa olevasta mystisestä, koko maailman havittelemasta Blue Wateriksi kutsutusta jalokivestä, joka paljastuukin lopussa avaimeksi kokonaisen ylivertaisen sivilisaation teknologiaan ja maailmanherruuteen. Sarjan lopussa maailmanherruutta tavoitellut salaseura johtajineen tuhoutuu, kapteeni Nemo uhrautuu ystäviensä puolesta ja Blue Water lakkaa lopulta kokonaan olemasta. Seikkailu oli ohi ja katsojalle paljastettiin tarinan keskeisten henkilöiden eläneen onnellisena elämänsä loppuun asti. Loppu.

Alkuperäisestä sarjasta.

Nadia: The Secret of the Blue Sea -elokuva jatkaa joitain vuosia siitä mihin edellinen jäi. Nadia ja Jean asuvat Le Havressa jälkimmäisen pajalla ja Nadia on vaihtanut sirkusakrobaatin hommat toimittajan työhön. Tällä kertaa valkoiseen uniformuun puetulta mopilta näyttävä hullu tiedemies on päättänyt valloittaa maailman syöksemällä kansakunnat kaaokseen ja valtaamalla savuavat rauniot robottiarmeijallaan, mitä vanha remmi ajautuu kukin muassaan jälleen estämään.

Ennen varsinaiseen asiaan paneutumista täytyy mainita jo yksi pieni käytännön juttu, jonka tämän tekijät ovat jo kättelyssä onnistuneet täydellisesti ryssimään. Jos Blue Water tuhoutui sarjan viimeisessä jaksossa ja vuosikausia ennen elokuvan tapahtumia, miksi sen nimi edelleen komeilee itse elokuvan nimessä?

Mutta vartokaas vain, nimi sattuu olemaan vielä pienin tämän elokuvan virheistä. Heti alussa katsojan eteen esimerkiksi läväytetään puolituntinen flashback, joka koostuu ainoastaan sarjasta leikatusta materiaalista! Ilmeisesti tällä oli tarkoitus avata homman juonta vähemmän sarjaa seuranneille, mutta lopputulos on sekavuudessa sellaista hallitsematonta kaaosta, etteivät sarjan fanitkaan todennäköisesti saa siitä mitään selkoa. Itse luulin pelkästään alun perusteella, että koko elokuva olisi ollut yhtä sarjan tiivistelmää, mutta valitettavasti tässä on ihan juonikin.

Alkuper....zzzzzzz

Ja se juoni… täysin hanurista! Mikään tämän elokuvan tarinassa ei toimi niinkuin pitäisi. Ensinnäkin, sarja sitoi kaikki juonenpätkät lopussa niin täydellisesti, ettei tällaiselle ylimääräiselle jatko-osalle jäänyt mitään sopivaa aukkoa jatkaa mihinkään suuntaan. Sen sijaan tässä on selvästi lähdetty kiipeämään perse edellä puuhun ryssimällä kovalla kädellä kaikenlaisia jatkuvuusjuttuja ja hahmojen persoonallisuuksia pelkästään rahastusmielessä. Näistä turhista muutoksista ja tarinan aukoista voisi yksistään jo koota kokoisen erillisen arvostelun.

Sarjassa Nadialla oli esimerkiksi koko sarjan keston ajan ja vuosien päähän sijoittuvassa loppuepilogissa rakas lemmikkileijona King. Toisin kuin elokuvan trailerissa, leijonaa ei tässä nähdä eikä kukaan pidä tämän yllättävää katoamista mitenkään omituisena. Sarjassa Nadia ja Jean lisäksi asuivat lopussa jälkimmäisen sedän luona Le Havressa, mutta ukko on Kingin tavoin hävinnyt elokuvan maailmasta kuin tuhka tuuleen. Samoin on hävinnyt Marie, yksi sarjan keskeisistä hahmoista, kreivi Ayerton sekä koko muu Nautiluksen miehistö. Sarjan lopussa viitattiin Jeanin ja Nadian vielä perustaneen perheenkin. Missä perhe? Entä miksi luontoa rakastanut Nadia työskenteleekin yhtäkkiä keskellä harmaata suurkaupunkia?

...........

Sitten on lady Grandisin johtama konnakolmikko, joka sarjassa tavoitteli alunperin Blue Wateria, mutta jotka Laputan piraattien tavoin jo aivan alussa ystävystyivät ja lähtivät Nadian ja Jeanin mukana yhteiseen seikkailuun, jonka aikana Grandisista kasvoikin Nadialle eräänlainen äitihahmo. Sarjan lopussa trio lopetti rosvouksen ja lähti kukin omille teilleen: Hanson perusti autotehtaan, Grandis jatkoi unelmiensa miehen etsintää ja Sanson nai Marien sekä perusti tämän kanssa perheen. Onnellinen loppu. Elokuvassa kaikki edellinen on kätevästi unohdettu ja nämä kolme ovatkin jälleen rikollisilla teillä ja pääparin vihollisia aina loppuun asti, jolloin nämä yhtäkkiä muistavatkin olevansa ystäviä!

Sitten on vielä koko joukko kaikenlaisia ihmeellisiä tarinan sisäisiä järjettömyyksiä, joissa ei parhaimmillaan ole mitään päätä eikä häntää. Tässä on esimerkiksi paljon kohtauksia, joissa hahmo on tyyliin ensin sukellusveneessä meren pohjassa ja seuraavassa leikkauksessa tupsahtaakin selittämättömästi esim. moottoriveneeseen tai rannalle. Yhdessä kohtaa hullun tiedemiehen apuri selittää haluavansa kostaa maailmalle vaimonsa ja tyttärensä kuoleman ja vihaavansa tytärtään muistuttavaa robottia – vain välittääkseen täysin selittämättömästi kyseisestä robotista ja halutakseen syystä tai toisesta yhtäkkiä estää hullun tiedemiehen maailmanvalloitussuunnitelmat heti seuraavassa kohtauksessa.

Alkuperäisestä.

Täysin järjettömän ja epämääräisen tarinantapaisen päättää sopivasti vanha ystävämme deus ex machina: kun hullun tiedemiehen päämaja tuhoutuu, pahiksen maailmalle kylvämät robotitkin katoavat kuin taikaiskusta savuna taivaan tuuliin. Sitä ennen elokuvan kliseinen hullu tiedemies on ehtinyt tappaa omia kätyreitäänkin ihan vaan ilkeyttään. Pahiksen päämajakin tuhoutuu klassisen itsemurhanapin painalluksella!

Yleensä televisiosarjojen animaatio on ison budjetin elokuvia halvempaa ja huonompaa, mutta Nadia: The Secret of the Blue Water tekee tässäkin poikkeuksen. Elokuva nimittäin on kauttaaltaan rumempi ja halvemman oloinen kuin alkuperäinen televisiosarja huonoimmillaankaan. Kaikki tähän erikseen kehitetyt hahmot voisivat yhtä hyvin olla jonkun satunnaisen harrastelijan suunnittelemia sieluttomia ja persoonattomia animen stereotyyppejä. Toisinaan homma on vedetty niin läskiksi, etteivät hahmojen suutkaan liiku puhuessa. Tämä ei ehkä olisi häirinnyt niinkään paljon, ellei elokuvan ensimmäinen kolmannes olisi ollut koostunut valovuosia näyttävämmän televisiosarjan materiaalista!

Alkuperäisestä.

Rehellisesti sanottuna en odottanutkaan tältä elokuvalta kovin paljoa. Itselleni suurin syy katsoa tämä oli Bubblegum Crisisistä ja Matchless Raijin-Ohsta tutun Kinuko Oomorin laulama lopputekstien päällä soiva tunnari. Harmi vain, ettei siitäkään ollut tämän pelastajaksi. Ei siksi, että sekin olisi muun elokuvan tavoin ollut kauhean huono, mutta se oli artistin muuhun tuotantoon verrattuna kauhean tylsä ja unohdettava.

Nadia: The Secret of the Blue Sea on elokuvana aivan luokatonta kusta, supisurkea esitys aivan millä tahansa mittarilla. Tässä ei yksinkertaisesti toimi yhtään mitään. Luulisi, että hyvän elokuvan olisi saanut helposti vaikka sitten pelkästään alkuperäisen sarjan paremmasta materiaalista kokoamalla, mutta tämän tekijät onnistuivat ryssimään senkin täydellisesti. Harmittavasti se alun puolituntinen epämääräinen sillisalaatti taitaa olla ainut edes etäisesti hyvältä kalskahtava osuus koko jutussa. Kaikki muu… plääh!


Arvio: 1/5


FUSHIGI NO UMI NO NADIA GEKIJOU YOU ORIGINAL HAN, 1991 Japani
Tuotanto:
Ohjaus: Masa Aono
Käsikirjoitus: Shigeru Morikawa, Yasuo Tanami
Käsikirjoitus: Chikao Ohtsuka, Ken'yû Horiuchi, Kumiko Takizawa, Noriko Hidaka, Shûichi Ikeda, Tamio Ôki, Toshiharu Sakurai, Tsukasa Itô, Yoshino Takamori