Arsenal on sotaelokuva ilman suoranaista päähenkilöä; ainut merkitsevä henkilö elokuvassa on Ukrainan kansa. Varsinainen tarina alkaa autioituneesta ukrainalaisesta kylästä. Kaikki kynnelle kykenevät miehet on lähetetty rintamalla ja rammat, naiset, lapset ja upseerit ovat jäänet elättämään itsensä kuka mitenkin. Rintamalla kasvottomien sotilaiden massat vyöryvät kaasu- ja panossateeseen valtaamaan tyhjiä juoksuhautoja. Maailmansodan väistyttyä tsaarin valta on ohi ja vanha alusmaa saanut itsenäisyytensä. Yhden sodan loppu ei kuitenkaan tarkoita väkivallan ja hulluuden päättymistä vaan kansakunta syöksyy työläisten ja kapitalistien yhteentörmäyksen seurauksena maailmansotaa seuraavaan äärimmäisen veriseen sisällissotaan.
Visuaalisena elämyksenä Arsenal on täysin omaa luokkaansa. Mitään vastaavaa ei yksinkertaisesti ole koskaan ennen taikka jälkeen kyetty tekemään. Harmittavasti tämä on myös kaikkein vaikein osuus selittää, sillä mikään sanallinen kuvaus ei kykene antamaan täyttä kuvaa tämän vertaistaan hakevasta, ehkä jonkun Ernest Brooksin Ensimmäisen maailmansodan rintamakuvat mieleen tuovasta visuaalisesta tyylistä. Heti alun parikymmenminuuttisen aikana nähtävät lesket perheineen, jalaton mies, siluettihahmot, kasvottomat rintamalla marssivat joukot ja käsipuoli hevosensa kanssa jättävät jälkeensä niin voimakkaan muistijäljen, ettei niitä saa mielestään enää viikkokausiin – jos koskaan.
Arvio: 5/5
ARSENAL, 1928 Neuvostoliitto
Ohjaus: Aleksandr Dovzenko
Käsikirjoitus: Aleksandr Dovzenko
Näyttelijät: Amvrosi Butšma, Andrei Mihailovski, Dmitri Erdman, Georgi Harkov, Nikolai Kutšinski, Nikolai Nademski, Semjon Svašenko, Sergei Petrov
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.