Samurai Pizza Cats (1990)

En yleensä arvostele mielelläni televisiosarjoja, koska itsellä harvoin riittää aikaa kokonaisten kymmeniä tunteja kestävien tuotantokausien katsomiseen. Kun joskus erehdyn jonkin katsomaan ja jopa arvostelemaankin, on kyseessä oltava todella poikkeuksellinen sarja. Veikeästi nimetty Samurai Pizza Cats on juuri sitä. Hauskan nimen takaa paljastuu jälleen kerran taatun japanilainen luova hullu nerous, mutta tällä kertaa hybridisoituna Megamanin robotteihin, Power Rangersin vauhtimeininkiin ja TMNT:n rentoon kieli poskessa -asenteeseen. Samurai Pizza Cats on vähän kuin kaikkien edellisten parodiaa ja enemmän.

Sarjan tapahtumat sijoittuvat antropomorfisten robottieläinten asuttamaan Shogunin hallitsemaa feodaaliajan Japania muistuttavaan maailmaan. Päähenkilöitä sarjassa ovat vallanhimoisen pääministeriketun johtamia pahoja ninjoja vastaan taistelevat samuraipizzakissat, jotka pyörittävät supersankarimeiningin ulkopuolella kissapitseriaa. Jaksoja tässä on kaikkiaan 52-54 ja meno parhaimmillaan niin mielikuvituksellista, ettei tämän käänteitä pysty normaalisti ollenkaan etukäteen ennustamaan. Järkeä koko ninjatouhussa on mukana vain harvoin – ja hyvä niin.

Samurai Pizza Catsin tyylilajia pohtiessa ensiksi mieleen tulee lähinnä puhdas farssi; tässä sarjassa mikään ei lähtökohtaisesti ole pyhää vaan läppää jauhetaan likimain joka tilanteessa ja aivan kaikesta. Yksi perinteinen jaksosta toiseen toistuva läppä on pahiksen ristiinpukeutuminen ja lievästi sanottuna ”homohtava” olemus. Tyypillisesti tämän huumori kuitenkin pyörii tavalla tai toisella perinteisen lapsekkaan slapstickin ympärillä, mutta kyseessä onkin lähtökohtaisesti lapsille suunnattu sarja, joten siitä tuskin viitsii hernettä nenään vetäistäkään. Ainakin se on viatonta ja hauskaa.

Koko homman yleiseen perusvitsiin kuuluu, että hahmot itse tietävät olevansa olevansa piirrossarjaa ja neljättä seinää rikotaan tarkoituksella vähintään kerran jokaisessa episodissa, jos nyt ei varsinaisesti päähenkilöiden itsensä toimesta, niin kertojana toimivan vanhan vuohen ainakin. Vanhan liiton toiminta-animeiden perinteitä kunnioittaen tässäkin nähdään joka jaksossa kunnon valoshown ja Kenji Kawain tajuttoman tarttuvan kasarijumputuksen säestämä muodonmuutosmontaasi, jossa samuraipizzakissoista tulee samuraipizzakissoja. Samuraipizzakissat ovat siis naamioituneet siviilissäkin vain samuraipizzakissoiksi eikä kukaan luonnollisesti huomaa eroa.

Yhdessä omista suosikkijaksoistani sarjan pahikset itse katsovat televisiosta Samurai Pizza Catsia, jossa roolit on vain käännetty toisinpäin ja samuraipizzakissojen tilalla sankareina nähdäänkin paha ninjaklaani. Tällaisten älyttömien oivallusten parissa Samurai Pizza Catsonkin parhaimmillaan.

Tätä katsoessa tai tietoa etsiessä varmaan tulee nopeasti huomanneeksi eron länsimaissa julkaistun ja alkuperäisen japanilaisen version välillä. Tarinan mukaan japanilaisen käsikirjoituksen käännös oli aikoinaan niin kädetöntä kamaa, että lännessä homma jouduttiin käytännössä improvisoimaan kokonaan uusiksi. Lopputulos on enkkukäännöksen suhteen vähän samassa maineessa kuin joku Prätkähiiret meillä, eli käytännössä dialogi pyörii pääsääntöisesti erilaisten puujalkajuttujen, populäärikulttuuriviittausten ja sanaleikkien ympärillä. Persoonallinen käännös jo yksinään on kuuleman mukaan tehnyt tästä harvinaislaatuisen lännessä kotimaataan suositumman animen. Kaikesta hehkutuksesta huolimatta olen kuitenkin itse alkuperäisen dubbauksen kannalla, sillä vaikka teksti hauskaa ja oivaltavaa onkin, englanninkieliset ääninäyttelijät ja vaihdetut musiikit häviävät alkuperäiselle helposti.

Oikeasti hyvää kummassakin versiossa upean perusidean lisäksi ovat vauhdikas ja joka suhteessa hyvältä näyttävä animaatio sekä ainakin japanilaisen version loistavat ääninäyttelijät. Ainut isompi harmi tässä on, että toisinaan sarjan tekijät ovat vain laiskasti kierrättäneet vanhaa materiaalia vanhoista jaksoista. Pelkästään ensimmäisessä jaksossa sama pagodi sortuu varmaan viisi kertaa, koko sarjan aikana varmaan toistakymmentä. Näihin tiettyihin loputtomasti kierrätettyihin juttuihin kyllästyy todella nopeasti.

Omasta mielestäni Samurai Pizza Cats on kaikessa älyvapaudessaan mielettömän viihdyttävää ja persoonallista seurattavaa. Vai miten monessa muussa animessa olette esimerkiksi nähneet mechaa tekemässä ihmisistä sushia tai lonkerohirviöksi muuttuvaa jättimäistä Buddha-patsasta? Nämäkin ovat vain muutaman ensimmäisen jakson ideoita, mutta meno on jo niissä parhaimmillaan aivan posketonta. Pieni ihme ja kumma ettei tästä tullut koskaan isompaa hittiä. Mieluummin Samurai Pizza Catsia olisi kakarana katsonut kuin tusinaa muuta keskinkertaisempaa länsihömpötystä.

Japanilaiset taitavat aivottoman viihteen jalon taidon.


Arvio: 4/5

KYATTO-NINDEN TEYANDEE, 1990 Japani
Tuotanto:-
Ohjaus: Katsumi Kosuga, Kunitoshi Okajima, Mineo Fuji, Shingo Kaneko, Shinji Takagi
Käsikirjoitus: Hiroyuki Kawasaki, Mayori Sekijima, Naruhisa Arakawa, Nobuaki Kishima, Satoru Akahori, Seiko Watanabe, Yumi Kageyama
Näyttelijät: Ai Orikasa, Chieko Honda, Hiromi Tsuru, Ikuya Sawaki, Kappei Yamaguchi, Kenichi Ogata, Kouichi Yamadera, Maria Kawamura, Naoki Tatsuta, Yuko Mizutani